Rakennuslupia ja muuta “hupia”
-älä pelkää rakennusvalvontaa
Nyt on kiire! Jos haluat ensi kesänä raksailla ulkona tai sisällä tai uudistaa väritystä tai pihanäkymiä, nyt on viimeistään aika saattaa lupa-asiat kuntoon.
Käytännössä lupa-asioiden käsittely kestää isommilla paikkakunnilla helposti kauemmin kuin pienessä kunnassa. Byrokratian vaatima aika selviää puhelinsoitolla rakennuslupaviranomaiselle, oli se sitten pienen kunnan tuttu rakennustarkastaja tai ison kaupungin vakavanoloinen virasto.
Oheinen kirjoitus on subjektiivinen, eikä se ole saanut rakennuslupaviranomaisen ‘kirjoituslupaa’. Siitä ei ole edes tehty asianomukaista virallista ‘ilmoitusta’ mihinkään virastoon. Kirjoitusta on pidettävä asian liepeilä liikkuvan epävirallisen tarkkailijan tarjoamana ensiapuna ja olkapäänä.
Julkisivussa on ollut alun perin kaksi kuusiruutuista ikkunaa. Jos vaihtaa nykyikkunan ja/tai avaa ummistetun kohdan vanhan asun mukaiseksi, vaaditaan lupa - silloinkin, kun palautettavat ikkunat ovat alkuperäisiä!
Sisäänkäynti kertoo muodin ja asumisen muutoksista. Vanhan talon lupa-asiat koskevat usein kuistia: umpikuisti katoksen tilalle, tyylinmukainen kuisti modernin sijaan tai hygieniatilat kuistinlaajennukseen.
Kymmenen hajahuomiota lupa-asioista
Rakennusvalvonnan päätavoite on vaalia ja valvoa sekä rakennuttajan että yhteiskunnan etua, ei kiusata asiakasta - vaikka vaatimuksista voipuut asianomainen voi näinkin tuntea. Rakentamisessa ja korjaamisessa pyritään turvallisiin, tutkittuihin ratkaisuihin. Asiakkaan investointia pyritään suojaamaan petoksilta ja rakennusvirheiltä, käyttäjiä taas erilaisilta vaaroilta. Esteettisiä ja historiallisia arvojakin pitäisi viranomaisen valvoa, samoin eriasteisten kaavojen noudattamista.
Rakentamista ja korjausta suunnitellessa on syytä aina olla yhteydessä rakennusvalvontaan, ja mitä aikaisemmin, sen parempi. Ei kannata tehdä pieneltäkään tuntuvia remontteja ‘salaa, sillä jossain vaiheessa työt tulevat kuitenkin esille, esimerkiksi kaupanteon yhteydessä tai vahinkovakuutuksia haettaessa. Kylmän tilan saattaminen lämpimiksi asuinneliöisiksi on aina luvanvaraista ja kiinnostaa myös verottajaa. Luvaton rakentaminen on siis myös verottajan huijaamista. Jälkikäteen selvittäminen on aina ikävää ja kallista.
Isommissa kunnissa saatetaan toivoa, että rakentamisen lupa-asioissa yhteydet rakennusvalvontaan hoitaisi rakennuttajan puolesta hänen palkkaamansa suunnittelija, alan ammattilainen - ja vain hän. Pienissä kunnissa asiointi on usein kevyempää ja vähemmän muodollisenvirallista; hiljaisina rakentamiskausina kohteesta saattaa tulla jopa rakennuttajan ja kunnan edustajan mukava ‘yhteinen asia’.
Monet määräykset ovat tiukentuneet aivan viime aikoina. Jos on edellisen kerran hoitanut rakennuslupaan liittyviä asioita vaikkapa kymmenen vuotta sitten, on todennäköistä, että prosessi tuntuu monimutkaisemmalta ja pikkutarkemmalta. On syytä tottua muutokseen myös maaseudulla: vaikka maaseudulla rakennusvalvonnassa on oltu perinteisesti kaupunkeja sallivampia, tilanne on muuttumassa, lupakäytänteet ovat yhtenäistymässä.
Kuntien rakennusjärjestykset eivät ole samasta muotista. Erot näkyvät yksityiskohtaisissa menettelyissä ja määräysten soveltamisessa. Esimerkkejä aiheista, joissa asiakirjavaatimukset vaihtelevat kunnittain: jätevesiratkaisut, ilmanlämpöpumput,maalämpökaivot, aitaaminen ja rakennelmat. Tyypilliin ongelma, johon ei ole valtakunnallista vastausta: minkä kokoinen varasto/leikkimökki/katos vaatii luvan? Toki yhtenäsyyteen pyritään, mutta paikalliset olosuhteet on vielä voitu ottaa huomioon rakennusjärjestyksissä: onhan eroa siinä, rakennetaanko suurkaupungin tiiviillä alueella vai harvaan asutulla maaseudulla. Kuntien rakennusjärjestyksiä uusitaan aika ajoin, joten on syytä ottaa selville voimassa oleva rakennusjärjestys.
Rakennuslupa-asiat ovat usein tulkintoja. Meitä rakennusperinteen ystäviä kiinnostaa luonnollisesti se, voiko rakennus saada helpotuksia normaaleista määräyksistä sen perusteella että siinä on rakennushistoriallisia arvoja. Tulkinnat voivat hieman vaihdella jopa yhden kunnan sisällä kunkin rakennustarkastajan henkilökohtaisen näkemyksen ja arvopohjan mukaisesti.
Rakennustarkastaja saattaa pelätä vastuuta esimerkiksi ottaessaan kantaa vanhojen ikkunoiden meluneristysominaisuuksiin, painovoimaiseen ilmanvaihtoon tai puuttelliseksi koetun alapohjan eristyksen kompensointiin muualla rakennuksessa. Tällöinkään hakujaa ei ehkä varsinaisesti pakoteta turhilta tuntuviin muutostöihin, mutta hän voi joutua hankkimaan (ja maksamaan) asiantuntijan laatimat perustellut laskelmat, joissa todistetaan vanhan ratkaisun pätevyys.
Ongelma: miten ideoida korjaaminen niin, että se paitsi säästäisi rakennushistoriaa myös toisi toivottuja parannuksia asumiseen? Vähänkin reippaampi korjaus- ja muutostyö voidaan tulkita peruskorjaukseksi, jolloin rakennus pitää saattaa esimerkiksi lämmöneristyksen osalta uusien määräyksien mukaiseksi. Liioitellen voisi sanoa ykkösohjeeksi, että vanhan talon perinpohjaista kannattaa vältellä, ettei joutuisi rakennuslupasuohon ja rakennusmääräyshetteikölle.
Suunnittelija on tärkeässä asemassa, kun korjausta hahmotellaan. Voiko mukavuuksia suunnitella siten, että uudet toiminnat osuisivat olemassa olevien vesipisteiden äärelle? Jos vanhaan rakennukseen tehdään uusia vesipisteellisiä tiloja, vaaditaan rakennuslupa. Vanhan talon korjaaja ei ole aina tästä selvillä. Kannattaa muistaa, että laajat ja vanhaa taloa radikaalisti muokkaavat hygieniatilahankkeet voivat johtaa tiukempiin yleismääräyksiin, mistä varoitetaan edellisessä kohdassa.
Vaikka asiaa ei virallisesti myönnetä, on selvää, että elinkeinopoliittisesti vaikuttavat mittavat rakennushankkeet etenevät tarvittaessa ripeästikin. Pienen ihmisen tavanomaista tapausta koskeva käsittely sen sijaan kestää vakioaikansa. Kasa virkamiehen pöydällä voi olla korkea ja ‘kilpailevat’ suurhankkeet voivat olla työläitä. Jos tuntuu sitlä, että paperit jumittavat kohtuuttoman kauan, asiallinen kyselysoitto voi muistuttaa käsittelijää hakemuksen olemassaolosta.
Uuden portin, vanhanmallisenkin, lupa-asiat kannattaa tarkistaa, varsinkin jos kyse on tiiviistä asuinalueesta.
Luvista tarkemmin
Kaikki yhteydenpito rakennuslupaviraston kanssa ei tähtää raskaimpaan menettelyyn, rakennuslupaan. Osa alla olevista esimerkkihankkeista kuuluukin ilmoituksen tai toimenpideluvan piiriin, ja ehkä jotkut vaatimattomat työt eivät loppujen lopuksi tarvitse lupaa lainkaan. Parhaiten jako ja luvanvaraisuus selviävät rakennusvalvonnan pakeilla.
Ole yhteydessä rakennusvalvontaan esimerkiksi, jos:
vaihdat julkisivun värin
vaihdat julkisivumateriaalin (jopa mineriitin poisto vaatii luvan)
vaihdat katteen värin
uusit ikkunat (tämä pätee vähintäänkin kaupunkialueilla ja suojelluilla alueilla - mutta älä vaihda vanhoja, vaan korjaa….)
hankit ilmalämpöpumpun tai maalämpöjärjestelmän
muutat kantavia rakenteita
vaihdat keittiön paikan
rakennat uuteen paikkaan vessan tai suihkun
laajennat kuistia tai teet uuden kuistin tai katoksen
laajennat taloa rungon sisässä eli otat asumiskäyttöön vinttiä tai kylmää alustaa
laajennat taloa
kaadat puun kaava-alueelta
rakennat laajan terassin, varsinkin katetun
rakennat huvimajan, leikkimökin, varaston, autotallin tai pihakatoksen
rakennat kokonaan uuden aidan tai vaihdat aidan mallin
vaihdat aidan värin tai rakennat portin (tämä pätee ainakin kaava-alueella)
muutat rakennuksen tai alueen käyttötarkoitusta (esimerkiksi perustat maaseutuyrityksen)
uusit jätevesiratkaisun
Viri Teppo-Pärnä
Epävirallinen tarkkailija
Yhteistyötä rakennusvalvonnan kanssa: uusi aita vanhoihin tolppiin (ilmoitus) ja autokatos, joka on tehty pääosin vanhoissta rakennusosista (rakennuslupa). Asmekaava-alueella ison puun kaatokin on luvanvaraista. Kuvat: Seppo Pärnä