Käsityökalut kunniaan!
Vanhan talon kanssa puuhastellessa huomaa, kuinka käsityökalut ovat usein ylivertaisia uusiin keksintöihin verrattuna. Kirves, veistotaltta, käsihöylä ja sikli sekä pienihampainen saha ovat erittäin tehokkaita, mutta nykyisin aliarvostettuja, jopa ylenkatsottuja työkaluja. Näillä voidaan paikan päällä tehdä monia ikkunoiden, ovien, karmien, listoituksen sekä paneloinnin korjaukseen ja entisöintiin liittyviä työvaiheita, joihin nykyisin kaupataan jyrsimiä, sirkkeleitä, kuttereita ja hiomakoneita.
Vanhojen työkalujen käytöstä on monta hyötyä. Ensinnäkin, miksi ihmeessä pitäisi olla kiinalainen moottorivempele joka hommaan, jonka voi yhtä hyvin tehdä käsityökaluilla? - maailma pelastuu! Toiseksi käsityökalujen jälki on kauniimpaa ja aitoa sekä sopii vanhaan rakennukseen. Lisäksi leikkaavien työkalujen jäljiltä puun syyt jäävät kiinni, jolloin ne kestävät kulutusta ja hylkivät likaa. Hiomisen jäljiltä syyt jäävät auki ja imevät likaa ja kosteutta. Silloin myös pintakäsittely on helpompaa. Useimmat työt on aivan - tai lähes - yhtä nopeita suorittaa käsityökaluilla, varsinkin jos vertailussa lasketaan koko moottorilaitteiden käyttöön kuluva aika.
Vaikka vanhoja - hyviäkin - käsityökaluja voi saada kirpputoreilta lähes ilmaiseksi, ongelmaksi voi tulla käyttötaidon puute. Saattaa olla vaikeaa löytää ihmisiä, jotka oikeasti osaavat käyttää - saati teroittaa - vaikkapa käsihöylän tai taltan. Hartiapankkientisöintimme edetessä näitäkin taitoja on jouduttu etsimään ja harjoittelemaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja siklin tai höylän käyttö edellyttää harjoittelua, mutta jokainen voi varmasti oppia. Niinpä esittelen tässä muutamia käytännössä kokeiltuja hartiapankkiniksejä joista voi olla hyötyä muillekin. Ja vanhat mestarit; en nyt varmasti noudata kaikkia taiteen sääntöjä, joten älkää loukkaantuko, jos oion hieman mutkia ja sovellan, tarkoitus pyhittää keinot!
Kirveellä voidaan muotoilla puuta myös hyvin tarkasti, ja silti nopeasti. Kirveen käyttö vaatii hiukan harjoittelua, mutta se kannattaa. Aivan mainioksi olen havainnut pienen ja todella lyhytvartisen kirveen, jolla työskentely on kevyttä ja tarkkaa.
Iso lyöntitaltta sopii hirsien liitoksien tekoon, lyöntitaltassa on rengas perää tukemassa. Veistotaltta on taltta, jota ei ole tarkoitettu lyötäväksi sen paremmin vasaralla kuin nuijallakaan. Veistotaltalla oikeastaan viilletään puuta niin, että talttaa työnnetään puussa kiertoliikkeellä, jolloin toinen reuna kulkee tavallaan edellä (ei työnnetä kohtisuoraan). Veistotalttoja on eri muotoisia ja niillä saadaan tehtyä vaikkapa ikkunan puitteiden liitoksia tai veistettyä siistit liitokset listoihin. Tarvittaessa voidaan veistää uutta listaa ja profiileita. Taltalla voi muotoilla vanhan talon vinoihin seiniin ja kulmiin sopivat liitokset. Käsihöylällä saa puuhun hienon pinnan nopeasti ja höylä on korvaamaton apuväline myös listoituksissa. Terävän höylän käyttäminen ei ole läheskään niin raskasta ja hidasta kuin koulun veistotunnilla! Terävä höylä liukuu puussa kuin veitsi voissa ja sanoo tssssrrriiip. Terävän höylän lastu on ehjää ja kaunista. Sikliä voidaan käyttää kaksin käsin ja kaarelle jännitettynä, viimeistelemään pintaa ennen maalausta. Siklillä saadaan poistetuksi karkeampia jälkiä ja myös vanhan maalin jäänteitä.
Leikkaavien työkalujen teroittaminen käy erilaisilla hiomakivillä, mutta myös hiomakoneella tai tahkolla. Uskallan silti suositella toisenlaista teroitustapaa, josta on vuosien hyvät kokemukset ja joka on mielestäni nopeaa ja helppoa. Hankitaan vesihiomapapereita karkeuksia 600 ja 1200 sekä lasinpala tai muu tasainen alusta. Hiomapaperin voi vaihtaa uuteen heti, kun se tulee liian ”liukkaaksi” ja aluslevy pysyy tasaisena, vaikka kuinka hioisi. Hiomakiveä pitää hoitaa puhdistamalla ja tasoittamalla. Teroituksen jälkeiseen kiillotukseen tarvitaan vielä paksua parkkinahkaa esim. 10 x 30 sentin pala ja krominkiillotustahnaa (autotarvikeliikkeestä, hammastahnakin toimii, joskaan ei geelitahna, eikä yhtä tehokkaasti). Pyyhitään öljyt ja metallihiukkaset huolellisesti riepuun ja asetetaan parkkinahka huokoinen puoli ylöspäin. Myös esimerkiksi puukkoa ja saksia voi teroittaa samalla menetelmällä.
Kirvestä ja sikliä voi mainiosti teroittaa metalliviilalla (ellei kirveellä veistetä näkyviin jäävää pintaa, jolloin se täytyy teroittaa ”siistimmin” tahkolla tai hiomakivellä). Sikli kannattaa kiinnittää esimerkiksi ruuvipenkkiin tai puristimella pöydän reunaan. Viilataan ainoastaan itsestä poispäin, ei hinkata viilalla edestakaisin. On tärkeää pitää viilaa sivulta katsoen kohtisuorassa siklin kanssa. Sihdataan välillä terän suoruutta, ettei viilata mutkalle. Tavoitteena on saada siklin kantit takaisin, siis reunan pyöreys pois. Kirvestä ei tarvitse välttämättä kiinnittää viilauksen ajaksi, mutta se helpottaa. Terän kulma riippuu käyttötarkoituksesta, yritä säilyttää alkuperäinen kulma, jos et ole todella varma aikeistasi. Viilataan jälleen ainoastaan terästä poispäin. Vaihdetaan välillä puolta ja yritetään tehdä puolista symmetriset. Maalinpoistossa käytettävää skrabaa voidaan myös teroittaa aivan vastaavasti viilalla, mutta kuten talttoja, vain toiselta puolelta.
Edellä esitetyt menetelmät soveltuvat työkalujen ylläpitoon terävinä. Pahoin vaurioituneita teriä voidaan joutua muotoilemaan järeämmillä menetelmillä, kuten tahkolla tai smirgelillä, hätätilassa jopa kulmahiomakoneella. Tärkeää on varoa, ettei pilaa terän karkaisua kuumentamisella. Kun työkalut pidetään jatkuvasti terävinä, ei tarvita kuin pelkkää ylläpitoa ja teroitukseen kuluu vain jokunen minuutti kerrallaan. Työt sujuvat nopeasti ja jälki on kaunista.
Olli Borg
Hartiapankkilaisen perustyökaluja. Muutama erilainen veistotaltta, pienihampaisia ns. japanilaisia sahoja, joista kaksipuoleisessa on toinen puoli halkaisua ja toinen katkaisua varten, höylä ja sikli. Kuvasta puuttuu vain pikkukirves. Yksinkertaisia ja tehokkaita työkaluja.
Teroitusalustaksi käy vaikkapa timpurin saha, jonka päälle laitetaan pala vesihiomapaperia.
Taltan terävyys viimeistellään hiomatahnalla ja nahalla. Taltan kiillotus parkkinahan ja krominkiillotustahnan avulla.