Pitääkö kaikki vanha maali poistaa taloa maalatessa?

Lue mielenkiintoinen artikkeli savipölkkyrakenteesta.

Kuinka palkitsevaa onkaan katsella kamarin ikkunasta syksyistä maisemaa ja sen keskellä seisovaa aittavanhustamme, vihdoinkin ryhdikästä. Vilja-aittana ja sittemmin varastona toimineen rakennuksen pelastaminen alennustilastaan oli ollut pitkään kunnostuslistamme kärkipäässä, mutta…

Kaunista vanhaa arvolasia ei kannata vaihtaa mitättömien kauneusvirheiden takia. Säästölasi havainnollistaa mainiosti menneiden aikojen ajattelua, ja säröille mennyttä lasia voi oppia sietämään ja hyväksymään. Hyväksyminen koskee vain kylmää vuodenaikaa – kesällä katse keskittyy lasikuistin pelakuihin, eikä kukaan ajattelekaan lasin halkeamia.

Oman talon asujaa väijyvät monenlaiset uhat: tulipalot, myrskytuhot, vuotavat putket ja murtoveikot, muutamia mainitakseni. MIllaisen vakuutuksen siis hankin rintamamiestalolleni, torpalleni tai huvilalleni?

Pensaat ovat puutarhan kehys: niillä rajataan alueita, suojataan ja verhotaan, sekä luodaan varjoa ja taustaa muulle kasvillisuudelle. Pensaita voidaan istuttaa ryhmiksi tai yksittäin katseenvangitsijoiksi.

Sanonta sanoo, että suuratin lapsella ei ole kenkiä. Niinpä Iso-Puolalassakin korjailtiin viime vuonna rempallaan olevia nurkkia. Tällä kertaa korjauskohteita oli kaksi. Varastona toiminut liiteri muutettiin ensin käyttökelpoiseksi tapahtumatilaksi. Sen jälkeen pienemmän asuinrakennuksen porrashuone kunnostettiin ja ulkoportaat palautettiin vanhaan muotoonsa.

Dendrokronologinen ajoitus perustuu siihen, että saman lajin puut tietyllä alueella kasvavat suurin piirtein samalla tavalla. Vuosilustojen välisen paksuuden ja värin vaihtelu johtuu suurelta osin kasvukausien erilaisista sademääristä ja lämpösummista.

Korjaushankkeissa tulee usein rakennettavaksi uutta - milloin verantaa, milloin suurempaa laajennusta. Pienenkin lisäyksen kanssa on kysyttävä: Saako uusi näkyä vai pitääkö se piilottaa? Mikä on uuden ja vanhan arkkitehtoninen suhde? Ei ole niin pientä detaljia, etteikö asia pitäisi ratkaista, älyllisesti rehellisellä tavalla.

Alapohja - siis rakennuksen alin lattiarakenne - voi olla maanvarainen, maata vasten rakennettu, tai tuulettuva, jolloin maanpinnan ja lattian alla olevan eristeen väliin jää ilmatila. Nykyrakentamisessa suositaan maavaraisia lattioita. Miksi tuulettuva alapohja olisi parempi? Koska se on kokemuksen hyväksi osoittama, varmatoiminen ratkaisu.

Oranssinhehkuisilla kukillaan ilahduttavat kaksi vanhan ajan huonekasvia, kliivia (Clivia miniata) ja maatiasamaryllis (Hippeastrum rutilum). Yhtä lämpöisensävyisinä kukkivia koristekasveja ei Suomessa ole montakaan, ei penkissa eikä ruukussa.

Massiivirakenne - tuttu asia, vaikka termi voikin olla vieras. Massiivirakenteessa yksi yhtenäinen rakennekerros huolehtii kaikista rakenteen keskeisistä tehtävistä. Museoviraston tiilirakenteita koskeva sanasto (verkossa) määrittelee käsitteen näin: “Massiivirakenteen kaikki rakennusosat kantavat kuormitusta”. Massiivirakenteita ovat esimerkiksi lamasalvosrakenne eli hirsiseinä sekä paikalla muurattu täystiiliseinä.

Palstan aiheena ovat tällä kertaa luonnonmukaiset eristemateriaalit, jotka sopivat perinteisen hirsitalon lämmöneristeiksi. Käsittelemme siis ylä- ja alapohjan eristeitä sekä hirrenväleisin ja karminrakoihin tarkoitettuja riveitä. Salvottuihin ulkoseiniin emme suosittele minkäänlaisia lisälämmöneristeitä, vaan ainoastaan ilmatiiviyttä parantavia kerroksia kuten savirappausta tai pinkopahvia.

Liimamaali on mainio maali sekä uusille että vanhoille pinnoille - laudalle, pahville, paperille ja rappaukselle. Tässä artikkelissa keskitytään puun ja sen ‘johdosten’ liimamaalikäsittelyyn.

Liimamaalin sively on vanha tapa valkaista esimerkiksi katto. Kun savupirteistä luovuttiin, huoneisiin haluttiin uusi vaaleampi ilme. Yksikertainen ja halpa liimamaali oli siihen oiva ratkaisu. Vain eläinliimaa, vettä ja liitua!

Perinteisesti julkisivuverhous on kiinnitetty suoraan hirsiseinään ilman tuuletusrakoa. Näin on toimittu myös purutäytteisissä lautataloissa, esimerkiksi rintamamiestaloissa. Tällä on tavoiteltu vedon poistamista eli ilmatiiviyden lisäämistä. Samasta syystä laudoituksen alla on usein käytetty tuota, tervapaperia tai rappausta, mutta kyseessä on yleensä ollut seinän oikaisu, ei tuulettaminen.

Tuuman lukijoille on varmasti jo selvinnyt, että hengittävyydellä tarkoitetaan materiaalin kykyä sitoa ja läpäistä nestemäistä vettä. Mutta mitä merkitystä tällä on, ja mihin kaikkeen tämä liittyy? Jotta kokonaisuuden voisi ymmärtää, on tarpeellista ensin avata muutamia termejä.

Iso-Puolalan päärakennuksen hirsikehikko on varsin hyväkuntoinen ollakseen yli 240-vuotias. Se johtunee ennen kaikkea vankasta luonnonkiviperustuksesta, joka on pystytetty vakaalle kalliopohjalle. Kehikosta kuitenkin löytyi vauriokohtia. Niiden syyksi paljastuivat 1900-luvun jälkipuoliskolla tehdyt julkisivulaudoituksen korjaukset.

Nykyisin eri lehdissä julkaistaan kiitettävästi juttuja taidolla kunnostetuista vanhoista taloista ja perinteisellä hirsitekniikalla toteutetuista uudisrakennuksista. Artikkeleissa vilahtelee silloin tällöin joko toimittajan, vanhan talon omistajan tai haastateltavan mestarin käsityksiä, joita ei voi ihan pureksimatta niellä. Usein näillä legendoilla on hyvin vanhat juuret.

Talonpoikaistalomme päärakennuksen vanhempi osa on valmistunut 1870-luvulla. Sen kivijalka on tehty aikakauden tyyliin lohkotuista ja vaihtelevan kokoisista luonnonkivistä. Myöhemmin kivet ovat maan liikkeiden vuoksi siirtyilleet, mutta pääosin kivijalka on edelleen ryhdikäs. Kivien väliset saumaukset ovat kuitenkin aikojen saatossa irronneet paikoiltaan.

Vanhemman osan kivijalkaa korjautettiin pahimmista vauriopaikoista jo muutama vuosi takaperin. Olen itse jatkanut kivijalkatyötä muiden korjaustöiden lomassa. Tekemistä riittää edelleen.

Remontin ja kunnostamisen voi yhdistää asumiseen. Vaaditaan vain tiukkaa logistiikka ja selkeää aikataulutusta. Kotityömaalta voi käydä myös palkkatöissä ja pyörittää lapsiperhearkea, joskin kodin ulkopuolisille harrastuksille ei välttämättä jää aikaa.