Tapettiasiat tapetilla

Ihmisellä on tarve kohentaa asuinympäristöään. Mikä sopisikaan paremmin sisätilojen kaunistamiseen kuin tapetti, jolla kaunista jälkeä saa nopeasti. Luon seuraavassa katsauksen tapetointiin, siihen liittyviin materiaaleihin sekä muutamiin erikoistilanteisiin. Pohjaan sen omaan tietämykseeni ja kokemukseeni, ja tapisointikohteena on tietenkin vanha talo.

Tapetointialustat

Tapetoida voidaan kaikille kiinteille ja puhtaille seinäpinnoille. Poikkeuksena ovat palomuurit: niitä ei saa tapetoida. Tapetoitavien pintojen esikäsittelyt poikkeavat hieman toisistaan alustan ominaisuuksien mukaan.

Huokoinen kuitulevy, paperipintainen kipsilevy, rappaus ja uusi pinkopahvi ovat ns. huokoisia alustoja, joihin vesi imeytyy helposti. Huokoinen alusta tulee esiliisteröidä käytettävän liisterin pakkauksessa olevan ohjeen mukaan.

Useat tapetin ja liisterin valmistajat suosittelevat alustan maalausta kosteutta kestävällä himmeällä maalilla. Se onkin järkevää, jos kyseessä on kipsilevy ja siitä halutaan mahdollisesti poistaa tapetit myöhemmin. Usein kuitenkin esiliisteröinti on riittävä toimenpide.

Esiliisteröinnin jälkeen alusta voidaan pohjustaa tapetoimalla se ensin makulatuuripaperilla. Menetelmästä on etua etenkin huokolevy- ja rappauspinnoissa, joihin näin saadaan tasalaatuinen pohja. Siitä on hyötyä myös silloin, kun pohjan vanha väri on voimakas ja uusi tapetti vaalea, sillä makulatooripaperointi auttaa tasoittamaan pohjan väriä ja estämään sen kuultamisen läpi.

Vanhalle pinkopahville, jossa on jo monta tapettikerrosta, voidaan edelleen tapetoida vanhan tapetinpäälle. On kuitenkin muutamia poikkeuksia. Jos huoneessa on tupakoitu tai seinässä on rasvaläikkiä, värjäytymät ja jäljet tulevat uuden tapetin kuivumisen jälkeen esiin läpilyönteinä, jollei pohjaa maalata eristyspohjamaalilla. Mahdollista on asentaa myös uudet seinäpahvit, jolloin kaikki alla olevat tapettikerrokset saadaan säästymään.

Liian kiinteä alusta, kuten kiiltävä maalipinta, tulee pestä ja hioa, ja ennen tapetointia siitä pitää poistaa hiontapöly mahdollisimman tarkasti.

Lopuksi vihje tummapohjaisten tapettien esitöihin. Tummapohjaiset tapetit tarvitsevat alleen tumman pohjavärin - ainakin saumojen kohdalle. Saumathan saattavat myöhemmin jostain syystä rakoilla, ja vaalean alustan pilkottaminen saumanraosta olisi häiritsevää.

Kuivakaistat

Huokolevyjen saumojen peittäminen on oma taiteenlajinsa. Se tulee tehdä huolellisesti, sillä muuten voi tapetoinnin jälkeisenä aamuna huomata että tapetissa on sauman kohdalla repeämä. Aloita hankkimalla kuittinauhaa (ei lämpöherkkää) tai leikkaa makulatuurirullasta noin 4cm:n ja 6 cm:n levyisiä kaistoja. Mittaa saumojen korkeus. Leikkaa 4cm:n levyisistä kaistoista sopivanmittaisia paloja, saman verran kuin saumojakin on. Muista myös vaakasaumat. Tee samat toimet 6cm:n kaistoille.

Aloita kiinnitystyö sivelemällä 6cm:n kaista liisterillä. Taittele se sievästi laskoksille. Sillä aikaa, tämän kaistan vettyessä, kastele 4cm:n kaista vesiämpärissä litimäräksi ja nosta peitettävän suman päälle seinään. Kaista pysyy paikallaan seinässä juuri sen aikaa, että ehdit asettaa leveämmän, liisteröidyn kaistan sen päälle.

Itse käytän kuivakaistojen tekemiseen hieman erilaista tapaa. Asemoin keskelle vastaliisteröityä leveämpää kaistaa - sen vielä levätessä tapettipöydällä - ohuemman kuivan kaistan. Ohutta kaistaa ei siis kastella. Näin saan yhden valmiin peittokaistayhdistelmän, jonka voin saman tien kiinnittää sauman päälle. Täytyy olla tarkkana, että kaistayhdistelmän kuiva osuuus kohdistuu sauman päälle.

Yksi koulukunta käyttää pelkkää märkää kaistaa suoraan tapetin alla, mutta esittämäni tapa on helpompi ja kestävämpi. Tuplapaperointi sauman päällä saattaa kyllä näkyä tapetin alta jonkin verran. Nurkat hoidetaan tapetin avulla, sinne ei kuivakaistoja laiteta.

Saliin on perinteisesti valittu talon komein tapetti. Kuva Kuralan Kylämäestä, turkulaisesta Elävän Historian Kylästä.

Saavatko saumat näkyä?

Kun tapetoidaan moneen kertaan tapetoitua vanhaa pinkopahviseinää, alla olevat saumat saattavat näkyä uuden tapetin alta. Jos ehdottomasti halutaan siistiä ja sileää seinää, ratkaisuna on uusi pinkopahvitus. Minun mielestäni kerrokset saavat kuitenkin näkyä. En lähtisi kittailemaan saumoja enkä hiomaan niitä, koska suoraan vanhan tapetini päälle tapetoitaessa, on myöhemmin mahdollista ottaa esiin joku aiempi tapettikerros, jos niin halutaan.

Uuden tapetin alle ei kuitenkaan saisi jäädä vinyylipintaisia tapetteja. Usein vinyylipintaisessa tapetissa on niin ulkoneva kohokuvio, ettei sen päälle voi suoraan tapetoida. Lisäksi vinyylipinta on usein palstautuva, eli vinyylikerros lähtee pinnasta pois ja jäljelle jää makulatuuripinta.

Vanhojen kerrosten päälle tapetoitaessa limisauma voi olla kapea, alle sentin levyinen, mutta uuden pinkopahvin päälle kannattaa valita tapetti, jossa kuvio ei kärsi limisaumasta. Senttikään ei tunnu aina riittävän limitykseen, jos seinä on laaja ja aukoton.

Reiät ja repeämät on hyvä korjata ennen uutta tapettia. Repeämät syntyvät usein uudestaan, joten syykin olisi poistettava. Mutta se taas kuuluu pinkopahvien korjaamiseen, enkä puutu siihen tässä.

Färmin talossa, Forssan Ronttismäen tehtaalaismuseossa, tapetoitiin suoraan hirsipinnalle. Pohjustuksena käytettiin sanomalehtiä ja saumoihin kuivakaistoja.

Paperitapetit

Tapettien perinteinen painoväri oli ennen liimamaali. Sitä ei juuri voinut pyyhkiä, ei varsinkaan kostealla. Melkein kaikkiin paperitapetteihin laitetaan nykyään puhdistamista helpottava käsittely. Se voi olla lakkaa, PVA-liimaa tai jotaiin muuta suojakalvon tuovaa ainetta. Kun paperitapetti painetaan väreillä, jotka kestävät pyyhkimisen, ei suojaavaa pintakalvoa tarvita.

Eri painotekniikat tuottavat kukin omanlaisensa pinnan, samoin käytetyt maalityypit. Liimamaalitapettejakin saa edelleen, suomalaisia ja ruotsalaisia. Niistä löytyy sekä perinteinen tyyppi, joka ei siedä hankausta, että pyyhkimistä kestävä vaihtoehtokin: paperitapetti, jonka maaliemulsiossa on pellavaöljyä.

Jos etsii laadultaan perinteistä tapettia, tuotetiedot on syytä lukea tarkkaan. Myyjä ei välttämättä tiedä, onko tapetin pinnassa muovia sisältävää kalvoa.

Muovittomuuden voi taata myös valmistamalla tapettinsa itse. Näin se käy: liisteröidään seinään makulatuuripaperia, maalataan liimamaalilla ja kuvioidaan pinta sapluunan avulla.

Mitä on non-woven?

Pieni tietoisku modernimmasta tapettimaailmasta: Non-woven-tapetin painopohjana on yleisimmin polyesteri- ja selluloosakuidusta tehty hyvin huokoinen kuitukangas. Kiinteillä pinnoilla tapetti voidaan asentaa suoraan pohjamaalatulle liisteröidylle seinäpinnalle. Se ei kiristy kuivuessaan, joten ilmakuplat on syytä työnnellä pois jo tapetointivaiheessa. Silloin kun tapetin pintaan ei ole lisätty vinyyliä, se toimii kuten muut painetut paperitapetit.

Tapettiliisterit

Paperitapettien perinteinen liisteri on tärkkelyspohjainen (perunajauho- tai vehnäjauhotärkkelys). Myös metyyliselluloosaliistereitä voidaan käyttää paperitapettien liisteröimiseen.

Maalikaupassa voidaan suositella myös ns. kombiliimoja. Niiden sideaineena on tärkkelysten lisäksi käytetty joko polyvinyyliasetaattia (PVAc) tai etyleenivinyyliasetaattia (EVA). Kombiliima ei ole välttämätön edes non-woven-tapettia pinkopahville asennettaessa - työhön löytyy ainakin yksi tärkkelyspohjainen liisteri. Jos seinäänsä ei halua muovia edes liisteriin kätkeytyneenä, tuotetiedot täytyy nytkin käydä huolellisesti läpi.

Nurkkapalan leikkausta. Kuva: Anni Haakana

Tapetointityön pikkuniksejä

Kaikki vinossa

Joskus eteen sattuu pikku torppa, jonka jokainen nurkka ja aukko on vino. Silloin täytyy väin unohtaa luotisuorat ja asentaa tapetit huoneen vinouden mukaan. Eräässä kohteessa tapetit laitettiin huoneen yhdellä seinällä noin 24 senttiä vinoon, jotta lopputulos näyttäisi suoralta.

Tapetin suuntaamiseen ei ole selvää ohjetta, mutta luota silmiisi. Jos seinälle suoraan asetetun vuodan kuviot näyttävät vinossa olevilta, asenna tapetti siinä vinoon. Jollain saman huoneen toisella seinällä tapetit asemoidaan taas luotisuoraan, jos se näyttää paremmalta. Tauluja voi olla vaikea asentaa vinosuuntaiselle kuviopinnalle, mutta kukapa tauluja kaipaa, kun tapetti on kaunis!

Jos ainoastaan nurkka on vino, kuvio saadaan kohdistetuksi siten, että seuraavalle seinälle siirryttäessä aloitetaan uudella vuodalla. Seinään vedetään vatupassin avulla suora viiva, ja siitä otetaan mitat vinoon nurkkaan. (Esimerkki: ylhäällä mitta on 40cm, keskellä 35cm ja alhaalla 30cm). Nämä mitat siirretään uuteen vuotaan, eli nurkkaan tuleva vuodan reuna leikataan vinoon. Kun vielä muistaa katsoa kuviot kohdalleen, lopputulos on hyvä.

Sähköjohtojen ylitapetointi

Sähköjohdot voi tapisoida useammalla tavalla. Neuvon helpon konstin. Leikkaa tapetista hiukan johtoa leveämpi kaista, liisteröi ja anna vettyä kunnolla. Asettele kaista varovasti johdon myötäisesti. Painele kaista tiukasti kiinni johdon toiseen reunaan ja käännä se sitten johdon yli. Tapettia pitäisi jäädä molemmin puolin noin 2cm. Painele tapetti kauttaaltaan tiiviisti johtoa ja kiinnikkeitä vasten. Varo, ettei tapetti repeä, koska se on märkänä hauras. Johdon päällystyksen voi tehdä etukäteen.

Kun tulet tapetoinnissa johdon kohdalle, leikkaa tapettiin saksilla tai tapettiveitsellä viilto, poista tapettia johdon leveyden verran (varo alla olevaa pintaa) ja asettele tapetiin reunat siististi jo tapetoidun johdon juureen. Jos tapetoitavana on voimakaskuvioinen tapetti, jodon päällystäminen tapettikaistalla kannattaa tehdä vasta sitten kun työ on edennyt johdon tuntumaan. Siten kuviot tulevat oikein kohdistetuiksi. Johdot o hyvä kiinnittää y- kiinnikkeillä. Tavallisilla kiinnitettyjä johtoja ei saa oikein kauniisti tapetin alle.

Listan reunaan vai ei?

Jos listat on jo aiemmin irrotettu, on tietenkin järkevää ulottaa tapetti listojen alle, mutta pelkän tapetoinnin takia ei listoja kannata lähteä irrottamaan. Listan reunan tapetoinnissa on etuna se, että seinän kuhmuraisuus saadaan peitetyksi, kun silmään pistävät mustat kolot listojen ja seinän välissä saadaan näin piiloon.

Kannatan listareunaan ulottuvaa tapetointia. Jos listat täytyy jostain syystä irrottaa, tapetti voidaan leikata auki terävällä tapettiveitsellä helposti. Kun tapetoinnissa on käytetty tavallista liisteriä, tapetinjäänteet saa pois listan reunoista pesemällä. Turhaa purkamista kannattaa aina välttää.

Piilo-ovet

Tapetti pysyy piilo-ovessa, kunhan reunan liimaa huolellisesti. Ennen tapetointia ovi pitää maalata niin, että maalaus ulottuu etupuolelle noin 2 cm. Etupuolelle tulevan maalin tulee olla samaa sävyä tapetin pohjavärin kanssa. Viimeistele oven tapetoitu puoli, niin että veistät tapettiveitsellä tai minikokoisella höylällä tapetista terävimmän reunan pois. Tämän voi tehdä myös hiomapaperilla, mutta harvoin jälki on kaunis, sillä tapetin pinta jää hiomapaperin jäljiltä karheaksi. Jos ovilevy on kovin ohut, kieroutumisen välttämiseksi tapetin voi joutua laittamaan oven toisellekin puolelle.

Elina Wirkkala
Restaurointi- ja maalarimestari

Urajärven kartanomuseon seinät tapetoitiin varta vasten painetuilla tapeteilla. Tapetointityö on valmis, vain listat puuttuvat.

Lola-kissa seuraa tapetointia aitiopaikalta. Kuva: Anni Haakana