Oviverholla vetoa vastaan
Ongelmana eteisen vetoisuus ja kylmyys
Vanhassa talossa ulko-ovi tai kylmän kuistin ja eteisen välinen ovi saattaa olla ajan saatossa hieman ravistunut eikä välttämättä enää pidättele kylmää yhtä hyvin kuin aiemmin. Samaten ovi saattaa olla vain yksinkertainen, eli eteistila ei alun perin ole ollut varsinaista lämmintä tilaa. Jos eteistilan kuitenkin haluaa lämpimäksi, ei välttämättä tarvitse ryhtyä tuplaoven asentamiseen tai peräti oven vaihtamiseen.
Vanha ovihan usein on tiivissyistä hyvää puuta, joten oven vaihtaminen ei olisi järkevää eikä vanhaa kunnioittavan korjausaatteenkaan mukaista – siinä menetettäisiin palanen talon historiaa. Perinteinen oviverho on hyvä ratkaisu. Oviverholla yksinkertaisen oven ja eteisen lämpötaloutta voi parantaa huomattavasti. Omassa talossamme oviverho teki eteistilasta selvästi miellyttävämmän.
Lähtötilanne
Meillä on kylmä lasikuisti. Sisäeteisestä kuistille aukeava pariovi on yksinkertainen, oven yläosa vielä ohutta vanhaa lasia. Ovi ei siis kovin hyvin pidättele kylmää, eikä – oikeammin ilmaistuna – estä lämpöä karkaamasta kuistille. Kovilla pakkasilla kolea veto alkoi tuntua jo varsin epämiellyttävältä.
Tuplaovien teettäminen olisi ollut mahdollista, mutta emme halunneet kuitenkaan niin suurta muutosta. Karmien irrottaminen karmihuulloksen tekemiseksi olisi ollut kovin työlästä, ja toisaalta ongelmaa ei ollut kuin kylmimpinä kuukausina.
Verhoratkaisun haasteina puolestaan olivat oviaukon korkeus, noin 250 senttimetriä, ja pariovien vaatima leveys. Emme myöskään halunneet oviverhoksi mitä tahansa vilttiä vaan eteisen muuhun väritykseen ja tyyliin sopivan paksun verhon. Lisäksi oli tärkeää, että oviverho ei kohtuuttomasti haittaisi ovesta kulkemista.
Oviverhoa tarvitaan: yksinkertainen lasiovi aukeaa kylmälle kuistille. Verhon päällyskangar noudattaa kuistin viileitä värejä.
Verhoratkaisu perustuu kahteen omilla kiskoillaan kulkevaan puoliskoon. Sisäeteisen puoleisen kangaspinnan lämmin sävy poimittiin tapetin kuvioista.
Verhon sisus ja päällys
Ensimmäinen ongelma oli siis aukon koko. Oli vaikeaa löytää verhon eristekerrokseksi riittävän iso valmis viltti tai peite, joka olisi sopivasti oviaukkoa suurempi. Esimerkiksi peitot ovat yleensä vain kaksi metriä pitkiä. Iso villaviltti myös painaa melkoisesti. Ratkaisuksi löytyi kaksi pörröistä ja kevyttä !eecepeittoa. Kun ne yhdistettiin, sisusosalle saatiin riittävä korkeus ja leveys.
Eristävän sisuksen päälle ommeltiin kulutusta kestävästä huonekalukankaasta päällinen, joka väreiltään sopi eteisen sisätiloihin. Verhon toiseksi puoleksi valittiin kangaskuosi, joka sointui kuistin väreihin, verhohan näkyy ovilasien läpi myös kuistin puolelle. Oviverhon päällyskangas kiinnitettiin reunoistaan sisällä olevaan peittoon, jotta verho pysyisi ryhdissään. Erityistä huomiota kiinnitettiin yläreunaan, joka kantaa verhon koko painon.
Paikkaansa mietitty verho- ja kiskoratkaisu
Oviverhon toimivuus eli ovesta kulkemisen vaivattomuus ratkaistiin tekemällä verho kahdesta puoliskosta. Molemmat puoliskot kulkevat omilla verhokiskoillaan. Verhokiskot on kiinnitetty verholautaan, joka tehtiin pro"loidusta kattolistasta ja höylälaudasta. Verhokiskot ulottuvat noin 15 senttimetriä oviaukon reunojen yli, suunnilleen karmilistojen ulkoreunaan. Verhonpuoliskot ovat kiinni ollessaan myös saman verran päällekkäin.
Kiskot kulkevat siten, että verhonpuoliskot mukautuvat tiiviisti karmilistoihin. Detaljina mainittakoon vielä, että vaikka toinen verhokisko väistämättä on ulompana ovesta, tämän ulomman verhon pari–kolme ulkoreunan puoleista kiskoliukua voi sijoittaa sisemmälle kiskolle. Näin verho varmasti painautuu kunnolla listaan kiinni.
Ovea käytettäessä toinen verhon puolisko voidaan vetää kiskoa pitkin sivuun. Verhon avaaminen ja sulkeminen onnistuu yhtä hyvin kumpaankin suuntaan kulkiessa. Lauhemmalla säällä verhoa voi pitää koko ajan aukikin, jotta valoa tulee sisälle. Vaikka pöyheä sisuspeite on keinokuitua, verho ei ole pakkassäälläkään yhtään sähköinen, koska päällyskangas on puuvillaa.
Tatu Kulmala
Vanhan talon tyytyväinen asukas