Saatsien sammiosta: Hirsitalon lämmöneristeet - luomua vai lisäaineita?

Palstan aiheena ovat tällä kertaa luonnonmukaiset eristemateriaalit, jotka sopivat perinteisen hirsitalon lämmöneristeiksi. Käsittelemme siis ylä- ja alapohjan eristeitä sekä hirrenväleisin ja karminrakoihin tarkoitettuja riveitä. Salvottuihin ulkoseiniin emme suosittele minkäänlaisia lisälämmöneristeitä, vaan ainoastaan ilmatiiviyttä parantavia kerroksia kuten savirappausta tai pinkopahvia.

Keskitymme eristeiden luonnonmukaisuuteen, mm. niissä oleviin lisäaineisiin, emme lämmönläpäisevyyteen. Esitämme joitakin kriittisiä huomioita, mutta mielestämme kaikki käsitellyt eristeaineet soveltuvat kuitenkin hyvin perinteiseen hirsitaloon. Sen sijaan mineraalivillat ja muovipohjaiset eristeet ovat sinne täysin sopimattomia, ja hirrenvälien ja karminrakojen tilkitsemisessä pitää unohtaa polypropeeni, uretaani ja solumuovi.

Tutkimuksin on todettu, että hirrenvälitilkkeenä käytetty satavuotiaskin sammal on täysin puhdasta, sillä se on luonnostaan antibakteerista. Meneillään on oman saunamme salvostyö.

Luomuissakin lisäaineita

Sideaineet

Lähes jokaisessa uudessa hirsitalossa, käsin veistetyssäkin, on yllättävässä kohteessa muovia, itse hirsiseinässä! Hirsien välissä tilkkeenä käytettävä pellavanauha pysyy nimittäin kasassa muovisideaineella. Muunlaista pellavanauhaa ei ole myynnissä. Sama koskee muita nauhamaisia tuotteita, kuten turvenauhaa.

Tuoteselosteissa puhutaan kierrellen lämpökuidusta tai uusiokiinnityskuidusta, mutta yhtä kaikki muovista on kyse, tarkemmin sanottuna polyesterikuidusta, jota tehdään muovisista palautuspulloista. Kierrätystä sekin. Muovisideainetta käytetään myös kaikissa eristelevyissä, mukaan lukien selluvilla-, turve- ja pellavalevyt. Ainoa poikkeus on lampaanvilla, joka saadaan pysymään levyinä ja nauhana karstaamalla. Sideainetta ei ole “muistettu” aina mainita tuoteselosteissa.

Aiheuttaako muovisideaine rakennusfysiikalisen ongelman? Käsityksemme mukaan ei. Kyseessä on enemmänkin ajatuksellinen epäkohta. Monet meistä luonnonmukaisen rakentamisen ystävistä kokevat tulleensa petetyiksi, kun tuotteen todellista koostumusta ei kerrota. Parempi olisi reilusti ilmoittaa tuotteen sisältö ja esittää perusteet valinnoille. Tuotekehityksen avulla pitäisi saada aikaan täysin luonnollisia tuotteita.

Polyesterikuiduille on vaihtoehtoja. Esimerkiksi PLA on synteettinen muovi, joka valmistetaan maitohaposta. PLA on toki muovi, mutta biohajoavana se voidaan vaikka kyntää peltoon. Myös maissitärkkelystä on kokeiltu. Ongelmana on se, että tuhohyönteiset saattavat kiinnostua tärkkelyksestä. Tässä olisi innovoinnin paikka.

Palonestoaineet

Palonestoaineen käytetään yleisesti booraksia. Esimerkiksi selluvillassa on booraksia yli 20 painoprosenttia. Booraksi, tarkemmalta nimeltään dinatriumtetraboraattidekahydraatti, on boorihapon natriumsuola. Se on terveydelle haitallista. Joutuessaan hengitysteihin tai nieluun se aiheuttaa kansainvälisen kemikaalikortin mukaan mm. hengenahdistusta, kipua ja kouristuksia. Boorihappo on luokiteltu lisääntymismyrkylliseksi, ja luokitus on vahvistettu vuonna 20019 annetussa EU:n komission asetuksessa.

Aiemmin booraksia on käytetty säilöntäaineena elintarvikkeissa, mutta nykyään se on Suomessa sallittu yksinomaan kaviaarin eli sammenmädin säilömisessä. Erityisen haitallista booraksi on vesieliöille. Vesistöön booraksi voi joutua esimerkiksi tilanteessa, jossa selluvilla levitetään “maanparannusaineeksi” kasvimaalle, tehtaan ohjeen mukaisesti.

Pellavaeristeissä käytetään palonestoaineena ruokasoodaa. Se on selkeästi luontoystävällisempi aine kuin booraksi. Sooda eli natriumkarbonaatti on hiilihapon natriumsuola.

Turve-eristettä on saatavana ilman palonestoainetta. Tällaista eristettä voidaan käyttää rakennettaessa P3-luokan rakennuksia kuten omakotitaloja. Joihinkin turvetuotteisiin, esimerkiksi akustiikkalevyihin ja lämmöneristelevyihin, lisätään palonestoainetta suihkeena. Turve-eristettä kehittävä toimija ei kysyttäessä kertonut, mitä ainetta niiden palonestoon käytetään, se ei kuitenkaan ole booraksia eikä soodaa.

Lampaanvillaeristeessä ei käytetä palonestoaineita. Villa on huonosti syttyvää, sen syttymispiste on 560-600 astetta. Vertailun vuoksi: puun syttymispiste on 250-300 astetta.

Homeenestoaineet

Selluvillaan lisättävä booraksi toimii homeenestoaineena. Pellavaeristeissä ei käytetä homeenestoainetta. Turve on luonnostaan antibakteerista, ja siksi se on vastustuskykyinen homeille. Homeenestoainetta ei tarvita eikä käytetä. Antibakteerisuus perustuu turpeen mikrobikantaan ja happamuuteen (PH 4-5), haitalliset bakteerit eivät elä näissä olosuhteissa. Myöskään lampaanvillaeristeerrä ei käytetä homeenestoaineita, sillä villan valkuaineiskuidut eivät toimi homeitiöiden kasvualustana.

Eristeitä melkein suoraan luonnosta

Turve

Turve on eräs perinteistä eristeaineistamme. Turpeen käyttö herättää monissa intohimoja. Turpeen energiakäytöstä keskustellaan. Tässä yhteydessä emme ota siihen kantaa.

Turpeen käyttö lämmöneristeenä on kokonaan eri asia. Polttouuniin menevä turve nostetaan koko suon syvyydeltä, jopa yli kymmenestä metristä; lämmöneristettnä käytetään suon pintakerrosta metrin, puolentoista syvyydeltä. Tällainen vaalea pintaturve on kuitupitoista ja vähemmän maatunutta kuin syvemmissä turvekerroksissa.

Pintaturpeen kuidut ovat pitkiä ja hiutalemaisia. Syvemmälle mentäessä kuidut lyhenevät. Metrin syvyydessä kuidut ovat noin sellukuidun mittaisia. Turpeen lämmöneristyskyky on hyvä, valmistajan mukaan hieman parempi kuin selluvillalla. Turpeen puolesta puhuu myös sen kotimaisuus.

Turpeesta kehitelään lämmöneristystuotteita eri puolila, ja lähivuosina tulemme näkemään tuloksia. Erään toimijan tavoitteena on lisätä eristelevyn turvepitoisuutta nykyisestä 85 prosentista 90 prosenttiin. Loppuosa (10-15%) on sideainetta, yleensä siis polyesterikuitua, mutta toivomme, että sille löydetään tuotekehityksessä luonnonmukaisempi vaihtoehto. Turpeen maatumaton olomuoto eli sammal on saven lisäksi vanhin hirsien välissä käytetty tiiviste. Tavallisimmin on käytetty seinäsammalta, karhunsammalta tai rahkasammalta. Sammal on tutkitusti vastustuskykyistä mikrobeille, samaan tapaan kuin turve.

Sammalta ei ole saatavilla kaupallisena tuotteena, joten sen käyttäminen vaatii tiettyä harrastuneisuutta. Omasta kokemuksestamme voimme suositella sammalta lämpimästi, jos vaivannäkö ei pelota. Sammaleen kunnollinen kuivattaminen ennen salvomista on tärkeää, jottei käy kuin Akseli Gallen-Kallelalle Ruoveden Kalelan työmaalla: liian märkänä asennettu rive homehdutti hirret, jotka oli purettava ja kasattava uudelleen.

Sammalet voi kuivattaa vaikka pyykkinarulla, kuten me teimme. Kun sammal nostetaan pitkinä tuppoina, sen käsittely ja käyttö on helppoa.

Sahan- ja kutterinpuru

Sahanpurua syntyy sahalla, kutterinpurua höyläämöllä. Höyläys tapahtuu sisätiloissa, ja höylättävä puu on kuivaa. Tästä seuraa, että kutterinpuru on lähtökohtaisesti kuivaa. Sahattaessa tilanne on päinvastainen, tukit ovat kosteita, ja usein puru päätyy taivasalle aumaan. Mutta kyllä kuivaakin sahanpurua on saatavilla. Paras lämmöneriste saadaan, kun sekoitetaan sahan. ja kutterinpurua keskenään.

Puru on kotimainen tuote, joka voi parhaimmillaan tulla aivan läheltä. Puru on puhdasta puuta ilman mitään lisäaineita - edellyttäen että höylätty tai sahattu puu on ollut puhdasta eikä esimerkiksi kestopuuta. Lisäainettomuudesta seuraa, että purun lahon- ja palonkersto ei ole kummoinen. Puru myös painuu enemmän kuin levyeristeet, mutta vaakarakenteisissa tämä ei ole ongelma. Ennen laitettiin kerros hiekkaa purun päälle painoksi ja palopermannoks, ja nyt voidaan tehdä samoin.

Selluvilla

Selluvilla eli puukuituvilla oli mullistava uutuus aikana, jolloin mineraalivilla hallitsi markkinointa. Selluvilla tehdään kierrätetystä sanomalehtipaperista. Selluvillasta on tullut alan merkittävä toimija, ja se pystyy vakavasti haastamaan lasi- ja kivivillat niin hinnan kuin ostamisen ja asentamisen helppouden puolesta. On selvää, että yhdistelmä selluvilla+ilmansulkupaperi on hirsitaloon huomattavasti parempi vaihtoehto kuin mineraalivilla+muovikelmu.

Selluvillan ongelmat liittyvät lisäaineisiin. Booraksi on isoin ongelma, mutta lisäksi kierrätyskuidussa on sisäilmariskin aiheuttavia epäpuhtauksia kuten liuottimia, ftalaatteja, VOC-emissioita ja heksaania. Lisäksi levymäisessä selluvillassa on muovisidenainetta kuten muissakin levyeristeistä. Kun booraksia on yli 20% ja polyesteriä yli 15%, on syytä pohtia, kuinka luonnollisesta eristeestä on kyse.

Onneksi tuotekehitys on selluvillapuolella parhaillaan käynnissä. On odotettavissa, että lähiaikoina markkinoille saadaan booritonta selluvilla, jonka palon- ja lahonkestävyys on ratkaistu luonnonmukaisella tavalla.

Pellavaeriste

Pellavaeriste on kiinnostava vaihtoehto selluvillalle: peräisin luonnosta ja teknisesti moitteeton. Se ei kuitenkaan ole täysin kotimainen, sillä raaka-aine tuodaan ulkomailta. Pellava toki kasvaa Suomessa, esimerkiksi sana ‘pelto’ tulee pellavasta. Pellavarivettä on saatavana myös irtotavarana verkkokaupassa, vailla mitään sideainetta. Olemme kuitenkin käyneet hirsien tilkitsemisestä lukuisia keskusteluja osaavien hirsirakentajien kanssa ja ymmärtäneet, että nauhamaisen tilkkeen käyttö nopeuttaa ratkaisevasti rakentamista.

Irtonainen pellavarive tai sammal ei tahdo pysyä hirren selässä, vaan putoilee helposti aiheuttaen edestakaista kasaustyöstä. mikä taas lisää rakentamiseen kuluvaa aikaa sekä kustannuksia. Irtonainen rive pitäisi kiinnittää paikalleen, jotta työ helpottuisi. Karminrakoihin irtorive sopii hyvin.

Lampaanvilla

Lampaanvilla on erinomainen lämmöneriste. Se ei tarvitse sideaineita pysyäkseen nauhana tai levyinä, näin se on täysin muoviton. Saatavana on sekä hirrenvälinauhaa että levymäisiä eristeitä. Lampaanvillaeristeet tuodaan Itävallasta. Tässä olisi tuotekehitysidea kotimaisille lampureille. Lampaanvillan haasteina ovat hyönteiset, kuten koiperhoset ja kuoriaiset.

Hyönteisten torjumiseksi lampaanvillaeriste on käsitelty ionisoimalla. Käsittelyssä ei käytetä biologisia eikä kemiallisia torjunta-aineita. Keskustelisimme menetelmästä TTY:n sähköenergiatekniikan tutkimuspäällikön kanssa, ja saimme tukea sille, että menetälmelle on tieteelliset perusteet.

Valmistajan mukaan ionisointikäsittely on pysyvä. Haastattelemamme tutkijankin mukaan pysyvyys on täysin mahdollista. Vertailukohdaksi voidaan ottaa otsonointikäsittely, jossa vaikkapa tupakanhajua voidaan pysyvästi poistaa tekstiileistä. Lampaanvillaeristeessä ei ole juuri havaittavissa villalle tunnusomaista lanoliinin hajua. Tämä näyttäisi poistuvan ionisoinnissa, ellei ole poistunut jo villan pesemisen yhteydessä.

Emilia ja Pekka Saatsi
Arkkitehdit

Sahanpuru.

Lampaanvillaeriste.

Turve-eriste, puhallettava koostumus.

Pitkäkuituinen pintaturve.

Pellavarive ja pellavanauha.

Sammal.