Remontti kuuden vuoden seuralaisena - täyttä elämää rintamamiestalossa

Remontin ja kunnostamisen voi yhdistää asumiseen. Vaaditaan vain tiukkaa logistiikka ja selkeää aikataulutusta. Kotityömaalta voi käydä myös palkkatöissä ja pyörittää lapsiperhearkea, joskin kodin ulkopuolisille harrastuksille ei välttämättä jää aikaa.

Riikka Nevala ja Pekka Rantala ovat käyneet läpi remonttiruljanssin jakamalla töitä osiin, porrastamalla korjauksen vaiheita ja osastoimalla tiloja huone kerrallaan työmään edetessä. Riikka ei kadu ratkaisua: “En olisi missään nimessä voinut kuvitellakaan, että remontti olisi tehty kerralla.”

Yksittäisen remonttivyyhden avaaminen suo mielikuvaharjoittelua vanhan talon ostoa harkitsevalle ja vertaistukea remontin keskellä eläville, vaikka esimerkki onkin sinnikkyydessään omaa luokkaansa. Riikan ja Pekan tekniset ratkaisut ja esteettiset valinnat kannattaa panna merkille. Harvoin tapaa vastaavaa rintamamiestalon luonteen ymmärtämistä.

Tästä se alkaa

Riikka ja Pekka ostivat 1950-luvun rintamamiestalon kesäkuussa 2009. Vaikka nämä ‘talolliset’ ovat realisteja ja käsistään käteviä, he tuskin arvasivat edessä olevan työn määrää. Kerttu syntyi 2011. Töitä on tehty - vauvavälivuosi mukaan lukien - lähes kuusi vuotta.

Talo sijaitsee Rientolan kaupunginosassa Kaarinan puolella, aivan Turun rajalla. Valmis asuinalue oli iso ilo. Ympärillä asuu vielä paljon alkuperäisiä asukkaita, talonsa itse rakentaneita. “He ovat tietopankkejamme, kun tarvitsemme tietoa esimerkiksi talomme historiasta ja rakenneratkaisuista. Rientola on mukavaa asuinaluetta, naapurit tunnetaan. Rakennusaikana oli kuulemma vielä yhteisöllisempää, esimerkiksi naapureissa käytiin saunomassa, kun oma sauna oli vielä keskeneräinen.”

Tontin etuina olivat vanhat omenapuut sekä koristeomenapuut. Sodanjälkeistä pihaideologiaakin oli säilynyt: tontilla oli vanha perunamaa, vierellään rivi marjapensaita. Alkuperäinen pihajärjestely oli kylläkin jäänyt piiloon - havu- ja lehtipuut kasvoivat sikin sokin suurella tontilla.

Ulkopuolelta rakennusta oli aikojen kuluessa ainoastaan maalattu. Talo oli ollut koko ajan asuttuna, ja sisäremontteja oli tehty maltillisesti. Vain saunaa ja sisäpintoja oli kohenneltu. Talo oli perustyyppiä eli alakerrassa eteinen, keittiö, makuuhuone ja olohuone, yläkerrassa kaksi makuuhuonetta, kellarissa varastot ja sauna. Sisäpintojen ilme on yhtenäinen: lattioissa muovimatto, seinissä ja katoissa puukuitulevyt. Ikkunat olivat alkuperäiset, samoin portaikon ja kuistin paneloinnit.

Keittiö ja vessa

Ensimmäisenä siistittiin makuuhuoneen ja eteisen olemusta, ja perusteellisemman työn alle otettiin keittiö ja vessa. Jotta alakertaa voitiin ryhtyä korjaamaan, Riikka ja Pekka asettuivat väliaikaisesti asumaan yläkerran kahteen huoneeseen.

Ennen talon ostoa pariskunta oli hankkinut jo tärkeän pesämunan, lujat 1950-luvun keittiönkaapit. Näitä päästiinkin heti muokkaamaan keittiöön paikoilleen. Katto ja seinät maalattiin, ja kaappien välitilaan asennettiin Riikan lapsuudenkodista talteen ottettua Enso-levyä. Ratkaisu on tyylinmukainen - ja mielenmukainen. “Keittiö on suosikkihuoneeni”, toteaa Riikka.

Keittiö valmistui yhtä aikaa vessaremontin kanssa. Vessankin korjaus tehtiin entisiä piirteitä säilyttäen. Vanhasta vesssasta kertovat edelleen käytössä oleva pieni hauska käsienpesuallas ja pöntön vanhantyyppinen huuhtelumekanismi. Vessaremontti on esitetty tarkemmin Tuuman vuosijulkaisussa Piuhat, röörit ja muut tilpehöörit (2011).

Keittiössä ja vessassa kiteytyvät hyvin Riikan ja Pekan ajatukset vanhan korjaamisesta. Kunnollista laitetta, osaa tai pintaa kunnioitetaan. Säästäminen on pääperiaate, uudet välttämyydet sulautetaan vanhaan kokonaisuuteen. Korjauksen tavoitteena on, että uusi ja vanha eivät riitele keskenään. Omaa kädenjälkeään, “meidän aikamme kerrostumaa”, he eivät halua osoitella.

Riikka Nevalan ja Pekka Rantalan kunnostama rintamamiestalo on uskollinen rakennusajalleen. Täydellisesti keittiöön sopivista kiinteistä kaapeista on vaikea uskoa, että kalusto on matkannut taloon lähes 300 kilometrin päästä palasina peräkärryn kyydissä. Kuva: Pekka Pärnä

Kuva: kotialbumi

Kuva: Pekka Pärnä

Kuraa ja kaivuuta- rapaisa vaihe remonteissa

Siitä, että taloa ei ollut ihmeemmin korjailtu, löytyi yksi huono puoli. Noin kuukauden kuluttua vessaremontin valmistumisesta paljastui viemäritukos, mutta itse ongelma lienee muhinut jo kauan. Karkeampien korjausten vuolas virta avattiin yhtä aikaa viemärin kanssa. Suunnitelmissa oli uusia ulkona kulkeva betoniputki tulevan kesän salaojien kaivuun yhteydessä. Nyt tuo tukkeutunut putki oli uusittava heti kiireesti ennen talven tuloa. Tuota työlästä vaihetta viemärikuvauksineen, putkenvaihtoineen ja kaivuutöineen ei mielellään muistele.

Betonin ja laastin läträämiseen päästiin myös perustusten kanssa. Jo ostovaiheessa oli talon valetussa kivijalassa todettu halkeamia, jotka tulisivat vaatimaan korjausta. Rakennesuunnittelijaa pyydettiin laatimaan kivijalan korjaussuunnitelma. Kun seinustat oli avattu salaojitusta varten, pystyttiin tekemään tarkempi kuntoarvio. Sen perusteella rakennesuunnittelija neuvoi vahvistamaan kahden sivun perustuksia lisävalulla. Halkeamien raudoittamisen ja täyttämisen lisäksi anturoiden yläpintoja viistottiin, ettei vesi jäisi enää vaakapintojen alle muhimaan.

Näin ollen taloa kiersi kesällä 2010 kuraa pursuava vallihauta, joka täytettiin vuoronperään valumuoteilla, salaojittavalla eristelevyillä ja betoniauton tuomalla betonilastilla. Kun pihamylläys oli ohi, kivijalan näkyvä osa rapattiin.

Korjausperiaatteita ja huoneiden vaiheita

Korjauksen periaateratkaisu oli tälläinen: siinä vaiheessa kun osassa taloa tehtiin isoa remonttia, asuttiin korjausta odottavissa huoneissa, joiden yleisilmettä oli siistitty kertaalleen kevyesti. Tavoitteena oli taata perheelle siedettävä asumismukavuus, vaikka toisaalla talossa riehui remontti. Kunkin huoneen ensikohennusta tehdessään Riikka ja Pekka tiesivät avaavansa työmaan siellä vielä uudestaan.

Kaiken työn lähtökohtana oli vanhojen materiaalien, ratkaisujen ja työtapojen kunnioittaminen. Monessa kohdin olisi päässyt helpommallakin. Usein valittiin kuitenkin työläämpi vaihtoehto, jotta lopputuloksesta saatiin silmää miellyttävä.

Melkein kaikissa huoneissa oli hyväkuntoiset tapetit. Ne haluttiin säilyttää. Talossa käytettyjen tapettien loppurullat löytyivät kaapeista, jotenn paikkatapetointi onnistui helposti. Riikka arvostaa niukkuuden ajan ratkaisuja ja perustelee esimerkiksi kovalevylattioita: “Joku voi ihmetellä tätä eteisen ja yläkerran ‘köyhää pintaa. Kovalevylattiat näissä tiloissa kuuluvat kuitenkin talon alkuperäiseen asuun.”

Sisustukseksi on hankittu 1950-lukuun sopivia huonekaluja osto- ja myyntiliikkeistä sekä nettipalstoilta. Osa on saatu perintönä.

Talon lämmin tunnelma ja kodikkuus ulottuvat yksityiskohtiin. Eteisen komeronovi esittelee tärkeitä muistoja.

Kertun huoneessa yhdistyvät iloisen värikkäästi vanhat ja uudet tapetit, kaupasta ostetut lelut sekä Riikan itse valmistama keinuhevonen.

Vierashuoneen lakatut ovet alkuperäisine painikkeineen edustavat talon rakennusaikaa. Komeroiden runko raknnettiin huoneen remontin yhteydessä, oikeanlaiset ovet hankittiin kierrätyksestä.

Alakerran makuuhuone

Alakerran makuuhuone on esimerkki vieriasumisesta remontin kyljessä, mikä vaatii korjauksen jaksottelemista. Makuuhuoneessa tehtiin kevyt korjaus heti muuttovuonna; lattiasta poistettiin uovimatto, seinä- ja kattopintoja maalattiin. Tämän jälkeen huoneessa asuttiin viisi vuotta remonttien myllätessä muissa osissa taloa.

Yläkertaan muutettiin jälleen nukkumaan, kun alakerran makuuhuone ottettiin perusteellisemman korjauksen alle. Työt jaksotettiin vuodenaikojen ja sääolojen mukaan. korjaus aloitettiin sisältä, sillä uuden puulattian asennus vaati kuivaa talvikautta.

Ulkoseinien korjaukseen siirryttiin keväämmällä säiden salliessa, ja makuuhuoneen sosäpintojen korjausta jatkettiin jälleen loppuvuodesta. Seinien puukuitupinnat pahvitettiin ja tapetoitiin; vanha pieniruutuinen Halltex-katto maalattiin. Kiinteät kaapit rakennettiin itse kierrätetyistä ovista, ja vanhoja listoja täydennettiin uusilla kattolistoilla. Nyt alakerran makuuhuone toimii vierashuoneena.

Olohuone

Remontin ensimmäiset vuodet olohuone toimi varastona. Huoneen suurimmat työt olivat lattian rakentaminen ja uuden uunin muuraus. Huoneeseen tuli pellavaöljymaalilla maalattu lautalattia, sitä ennen vanhat pintarakenteet purettiin ja esitystä täydennettiin selluvillalla.

Yläkerran uuni antoi mallia vanhan huonokuntoisen uunin korvaajalle. Elämä kulkee remonttia nopeammin. Vaikka olohuone saatiin Kertun kastetilaisuuteen mennessä lähes valmiiksi, nurkka oli keskeneräinen, uuni puuttui. Papin kahvitteluhetkeä varten kohta kätkettiin kauniilla lainasermillä.

Talon vanhaa, ehkä 1960-luvulta peräisin olevaa tapettia lähikuvassa ja olohuonenäkymässä.

Omistajien yksityiskohtien tajusta kertoo se, että myös vanhat, leveät sälekaihtimet on kunnostettu kaihdinliikkeessä. Aikakauteen kuuluva Halltex-katto on säilytetty.

Yläkerran huoneet

Yläkerran makuuhuoneita ruvettiin korjaamaan, kun Kerttu oli kaksivuotias. Pienempää, alkovilla varustettua huonetta ryhdyttiin kunnostamaan lastenhuoneeksi. Katon vinosti ja villisti asennettu levytys pahvitettiin piiloon. Kattolistoitus oli uutta. Vanhat tapettipinnat paikattiin, mutta alkoviin valittiin sentään uusi värikäs lasten tapetti. Toinen huone sai vielä kevyemmän käsittelyn: pinnat vain maalattiin, vanha tapetti paikattiin.

Yläkerran makuuhuoneen pinnat siistittiin kevyesti, ennen kuin huone otettiin käyttöön kuusi vuotta sitten. Rintamamiestalossa 1950-luvun huonekalut ovat ymmärrettävästi kuin kotonaan. Tällainen ystävällisen arvostava suhtautuminen oman talon aikakauteen - rakenteista ja materiaaleista kalusteisiin, esineisiin ja tekstiileihin asti - on harvinaista.

Isoin työ, ulkoseinät

Pariin kipakan pakkastalven jälkeen asukkaat totesivat alakerran makuuhuoneen ulkoseinien olevan varsin hyisiä. Seinien tutkimisen jälkeen todettiin rintamamiestaloille tyypillinen tilanne; purutäyte oli painunut ajan saatossa lähinnä ulkolaudoituksen naularivien kohdalta. Vanhan seinän muodostivat sisältä ulos luetellen puukuitulevy, puru, vanhan tyyppinen tuulensuojapahvi ja ulkolaudoitus.

Ulkoseinien korjaus oli Riikan mukaan koko taloprojektin työläin osuus. Kesällä 2014 korjattiin kaksi ulkoseinää. Työt alkoi seinänmittaisten telineiden pystytyksellä ja vanhojen pintojen purkamisella. Julkisivujen suhteenkin omistajat noudattivat periaatettaan: käytetään vanhaa, jos suinkin voi.

Puru, sinänsä mainio eriste, jouduttiin vaihtamaan - kun seinät avattiin ulkopuolelta, purut valuivat ulos. Puru korvattiin ekovillalevytyksellä, ja vanhan tuulensuojapahvin tilalle laitettiin puukuituinen runkolevy. Laudoituksen alle rimoitettiin julkisivulaudoituksen vaatima tuuletusväli.

Peiterimat jouduttiin uusimaan, mutta julksiviulaudat käytettiin uudelleen. Kuinkahan moni jaksaa tehdä seuraavasti: maalikerrokset kaavittiin lämmitintä käyttäen latekseineen kaikkieen. Laudat irrotettiin, ja niistä poistettiin naulat. Kun laudat oli kiinnitetty takaisin, vanhat naulanreiät kitattiin vielä umpeen ennen pintamaalia.

Ulkoseinien yksityiskohta jouduttiin miettimään tarkkaan, erityisesti ikkunoiden asemaa. Seinän ulkopuoliset viisi lisäsenttiä häivytettiin siirtämällä ikkunat ulkopintaan ja lihottamalla karmeja sisäpuolelta. Seinien kunnostuksen yhteydessä oli joka tapauksessa päätetty korjata myös karmit, joten karmien kasvattaminen ei ollut ongelma. Tuumassa 3/2012 on Teuvo Rankin kirjoittama artikkeli siitä, miten ikkunakokonaisuus sovitetaan lisäeristettyyn julkisivuun.

Ikkunapuitteiden korjaus on tapahtunut korjausvuosien mittaan vähitellen. Puitteet on otettu irti osuuksittain, puolisenkymmentä kerrallaan, ja siten, että kuhunkin aukkoon on aina jäänyt joko ulko- tai sisäpuite.

Talon ulkopuoli näyttää juuri siltä kuin pitääkin. Kohennusta tuskin huomaa. Asiallisen, eleettömän rintamamiestalon tyylilliset hienoudet eivät ole auenneet vielä kaikille. Tässä talossa ymmärretään, että pienetkin yksityiskohdat ja niiden suhteen ovat tärkeitä, jotta kokonaisuus olisi aidon oloinen ja alkuperäisen hengen mukainen.

Vedetään henkeä ja vilkuillaan tulevaisuuteen

Juuri valmistuneessa alakerran vierashuoneessa on mukava ihailla tehtyä työtä mutta vaivihkaa suunnitella jo tulevaakin. Koti ei ole läheskään valmis, mutta Riikka katsoo eteenpäin täynnä intoa ja summa pariskunnan ajatukset tulevasta: “Aika paljon on vielä tekemistä. Kaksi julkisivua on eristämättä ja kunnostamatta. Työlistaa riittää senkin jälkeen: kuisti, portaikko, sauna, pukuhuone… Pihan ja puutarhankin suhteen on vielä paljon haaveita kuten istutuslaatikot ja kasvihuone- kierrätysmateriaaleista - sekä leikkimökki ja kesäkeittiö.”

“Tässä neuvoni vanhan talon ostajalle: varaudu siihen, että työ ei lopu, koskaan ei tavoiteta täydellistä olotilaa, mutta keskeneräisyyden ei pidä antaa liikaa häiritä. Täytyy muistaa nauttia arjesta ja iloita jokaisesta pienestä edistysaskelesta!”

Henna Lintunen
Rakennusrestauroija, artenomi (AMK)