Suopakuurauksen salat
Vanhan talon historian voi aistia jokaisen aikaisemman talossa käyneen jättämistä jäljistä: maalikerroksista seinällä, tapettipalapelistä katossa, askeltenpainaumista lattialaudoilla. Kaikkein mieleenpainuvin muistoni työssäoppimisjaksolta Rakennusperinteen Ystävät ry:Ssä tylee kuitenkin olemaan tuoksu: vanhan puulattian uusi tuoksu sen saatua pintaansa pellavaöljysuopakuurauksen. Se on puhtauden ja huolenpidon, kodikkuuden tuoksu.
Suopakuuraus on perinteinen käsittelemättömien puulattioiden hoitomenetelmä, ja se soveltuu sekä uusille että vanhoille pinnoille. Kylmällä vedellä, pellavaöljysuovalla ja kuurausharjalla pesemällä pinnasta saadaan vaalea, kova ja kestävä. Aihetta on käsitelty mm Tuumassa 3/2010 ja nyt sovellettu käytäntöön Iso-Puolalassa. Ennen lokakuisia kuuraustalkoita perehdyin suopakuurauksen vaiheisiin ja tutustuin sitä toteuttaneiden kokemuksiin. Edellä mainitun Tuuman lisäksi muutamilla keskustelupalstoilla jaettiin ajatuksia ja opastusta. Useimmissa kirjoituksissa ja keskusteluissa ohjenuorana oli: ota harja käteen ja kuuraa. Työ kuulosti helpolta kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Sanna Mikkola opastaa suopakuuraukseen: päättäväisesti ja hellävaroen.
Vähäiset varusteet: vain sangollinen vettä, suopaa ja harja.
Koekeittiön opit
Päätavoitteena oli kuurata Iso-Puolalan yläkamarain lattia ja levittää samalla tietoa ja taitoa kuurilattian hoidosta. Työtä edelsi koekeittiövaihe. Tällä kertaa koekeittiö ei tarkoittanut reseptilaboratoriota. Kartutettuani tietoa aiheesta toteutin harjoituskuurauksen Iso-Puolalan yläkerran keittiönlattiaan. Tätä ennen puupinta tuli kuitenkin kaivaa esille, sillä sitä päällysti tukevasti sekä linoleum-matto että lastulevy. Hellävaroen sorkkaraudan kanssa taituroidenn esiin paljastui verrattain hyväkuntoinen puulattia: puoliksi vanhaa leveää lankkua, puoleksi uutta ja kapeaa.
Ehkä jopa mielenkiintoisempia kuin näkyviin saadut lankut olivat ne pienet ja erikoiset ratkaisut, joita aiemmat rakennuksen kertomukseen osallistuneet olivat jälkeensä jättäneet. Kuten keittiön katto, lattiakin oli kuin keskeneräinen, sommittelematon mosaiikki: kulumat linoleum-matossa oli peitetty yhä vain uusilla matonpalasilla. Kamarin ja keittiön väliin jäävän kynnyksen syvä painauma oli peitetty ensin pesusienimäisellä materiaalilla, sitten vanulevyllä ja lopuksi suikaleella muovimattoa. Häiritsevä yksityiskohta oli aikoinaan haluttu peittää, mutta kun se pääsi esille, sillä oli viesti talon historiasta, kynnystä kuluttaneista asukkaista ja myös ajan kulumisesta.
Teoriaa ja käytäntöä
Lopulta otin harjan käteen, kuurasin ja kuurasin. Vaikka suopakuurauksen perusohje (ohje alla) on yksinkertainen, muutammia tärkeitä seikkoja on kuitenkin otettava huomioon. Operaatio on toteutettava kylmällä vedellä, sillä lämmin vesi nostaa puun syyt herkemmin pystyyn, jolloin lattiasta tulee sekä pörröinen että harmaa - ja harmautta ei saa enää lattiasta pois. Huolellisen puhdistamisen (lakaisu, imurointi) jälkeen lattia pitää kostuttaa ensin kylmällä vedellä, jonka jälkeen se kuurataan suopaliuoksella. Suopaa ei saa kaataa laimentamattomana suoraan lattialle, sillä tälloin lattiaan saattaa syntyä tummia ja tahmaisia läikkiä. Lattia kuurataan puunsyiden suuntaisesti eli laudan pituussuunnassa. Käsittelyyn otetaan muutama lauta kerrallaan. Pesun jälkeen kulloinenkin osa-alue pyyhtiään kostealla rätillä sekä kuivataan huolellisesti. Suopakäsittely toistetaan aika-ajoin, kerran tai kaksi vuodessa. Muina aikoina riittävät normaalit siivoustoimet.
Erilaiset puupinnat reagoivat eri tavoin. Esimerkiksi kuusi pysyy pidempään vaaleana, mänty tummuu herkemmin. Tummemmiksi jäävät myös erilaiset tahrat ja muut pinttymät. Keittiön tapauksessa sekä uudet että vanhat lankut vaalenivat, mutta samalla esiin nousi muutamia tummia kohtia, kuten hellan edustan nokitahrat sekä pieni läikkä jotain vahamaista ainetta uudemmissa laudoissa. Vanhaa lattiaa kuuratessa kannattaa siis ottaa huomioon, että tasaiseen lattian tummuuteen sulautuneet liat ja pikkuviat saattavat nousta aiempaa selvemmin esiin. Kylmästä vedestä huolimatta lattianpinnan puunsyyt nousivat pystyyn sieltä täältä, mutta ne kulunevat taas aikainen saatossa pinnan mukaisiksi.
Lattian uusi ilme sai nostamaan katseen myös korkeammalle; ehkä seuraavaksi käsittelyyn päätyvät seinät sekä katto!
Talkoperinne elää Rakennusperinteen Ystävissä
Koekeittiön kokemuksia käytettiin hyväksi, kun vuoroon tuli yläkamarin lattia, julkisesti kuulutettu talkookohde. Ennen varsinaista talkoopäivää tehtiin vielä tarvittavat ennakkotoimet: yläkamarin huonekalut ja tavarat tungettiin piiloon, taiottiin näkymättömiin. Näkyviin nousivat sen sijaan kaikki lattian kulumat ja epätasaisuudet, tummuneet likarannut, maaliroiskeet ja muut läikät. Lattia imuroitiin ja paikalle hankittiin ämpärit, kuurausharjat sekä muut tarvittavat välineet. Vieraskirja löysi paikkansa keittiöstä, kahvintuoksun vierestä.
Talkooinnostus yllätti positiivisesti. Nykyään talkootapahtumiin oon kuulemma vaikea saada työväkeä. Rakennusperinteen Ystävät ry:n suopakuurauskurssi osoittivat puheet vääriksi. Pian yhdentoista jälkeen talkoolaisia alkoi hiljalleen saapua paikalle, ja kävijähuippu saavutettiin puolenpäivän aikaan, jolloin harja kädessä ahkeroi parhaimmillaan kymmenisen innokasta. Useimmilla kiinnostus kuuraustapahtumaan perustui haluun tutustua vaihtoehtoisiin puunkäsittelytapoihin, ja lähes yhtä usealta löytyi koti, jonka vanhat puulattiat kaipaisivat hoitoa. Paikalla vieraili päivän aikana kolmisenkymmenentä kiinnostunutta sekä kuuden eri median edustajat. Turunseutu oli hyvin edustettuna, kauimmat vieraat tulivat Inkoosta ja Ikaalisista.
On hämmästyttävää ja samalla ilahduttavaa huomata, kuinka perinteiset ja ekologiset menetelmät vetävät puoleensa ja kuinka laajalti ne kiinnostavat. Elämme selkeästi murroksen aikaa: perinteiden arvostuksen ja ylläpitämisen ujo lintu on nostanut päänsä hiekasta. Yhä useammin korostetaan hyvinvoinnin eri puolia ravinnosta asumiseen, kaiken kaikkiaan hitaampaa elämänrytmiä - näin sekä median että naapurinpöydän keskusteluissa. Siihen liittynee myös kasvava kiinnostus vanhoihin taloihin ja niiden hellään ja huolelliseen kunnostukseen.
Kyseltiin ja kiiteltiin
Talkooväen joukosta löytyi myös niitä joille puun käsittely oli jo entuudestaan tuttua, mutta joissa kuitenkin kyseinen menetelmä ja sen pienet yksityiskohdat herättivät lukuisia kysymyksiä. Erityisesti saippuan laatu ja koostuus pohditutti: mitä saippuaa voi käyttää, mikä ero on pellavaöljysuovalla ja mäntysuovalla? Miten paljon vettä voi käyttää ja miten paljon sitä on ennen käytetty? Mihin kaikki vesi on aikoinaan oikein hulahtanut - mielikuvissa kun elää edelleen huivipäinen emäntä, joka hartiavoimin heittää sangollisen huuhteluvettä pitkin lattiaa. Saippuakysymykseen löytyi vastaus: pellavaöljysuopa soveltuu mäntysuopaa paremmin, sillä se imeytyy puuhun jättäen pintaan suojaavan kerroksen, kun taas mäntysuopa pidemmän päälle kuivattaa. Vedenkäytössä puolestaan sopii pitää maltti mielessä. Sitä parempi, mitä vähemmän vettä valuu täytteeseen ja rakenteisiin.
Entä lopputulos? Muutos oli silminhavaittava jo kesken kuurauksen. Sieltä täältä kuului ihastuneita huomioita siitä, kuinka lattia vaaleni hetki hetkeltä. Jo kosteanakin lattia todella vaaleni sitä mitä myöten kun likaliejua saatiin luututuksi. Työn edetessä alkupuoli alkoi jo kuivua ja todisti siinä työn tulosta. Pahimmat tummumat ja kosteusläikätkin olivat, jos eivät aivan kadonneet, huomattavasti haalenneet. Tästä vakuuttuneina ainakin yhden kodin asukkaat saavat kuulemma jalkainsa alle silkkipannan ja nenäänsä pellavaöljyn tuoksun - ja luulenpa, että he eivät jääneet ainoiksi uskalikoiksi.
Suopakuurattu lattia
Työvälineet ja tarvikkeet: ämpäri, keskikova kuurausharja, muovikäsineet, nukkaamaton rätti, kylmä vesi ja pellavaöljysuopa
Tee suopaliuos: sekoita 2-3dl suopaa 10 litraan kylmää vettä (hyvin likaisille lattioille voit jopa tuplata suovan määrän).
Kastele imuroitu tai harjattu lattia kylmällä vedellä, joko kokonaan tai muutama lauta kerrallaan - riippuen käsiteltävän pinnan koosta.
Kuuraa lattia kuurausharjalla ja suopaliuksella lautojen suuntaisesti. Älä kaada laimentamatonta suopaa sellaisenaan suoraan kuivalle lattialle! Lopuksi huuhtele lattia puhtaalla kylmällä vedellä ja kuivaa huolellisesti nukkaamattomalla rätillä. Jatkossa suopakuuraus on hyvä suorittaa 1-2 kertaa vuodessa.
Myös loppusiivouksessa kannattaa käyttää pellavaöljysuopaa. Tällöin suhteeksi riittää 0,5dl suopaa 10 litraan vettä. Muista kuitenkin kastella lattia kylmällä vedellä ja huuhdella kunnolla.