Helppoa kuin pärekaton teko?

Nautelan aittaa auttamassa

Aurajoen Nautelankosken äärellä sijaistee lietolaisen kotiseutumiehen Lauri Nautelan museo. Kokonaisuuteen kuuluvat toimintakuntoinen vesimylly, muutamat vanhat siirretyt hirsirakennukset sekä moderni museorakennus, jossa esitellään paikan esihistoriaa.

Nautelan museon pihapiirissä on kaksikerroksinen hirsinen vilja-aitta, johon kaiverrettu vuosiluku viittaa rakennusvuoteen 1802. Useaan kertaan siirretty kehikko sekä siirroissa uudelleen tehty vesikate olivat päässeet sen verran huonoon kuntoon, että aittaa ryhdyttiin kunnostamaan. Ensin tehtiin kuntokartoitus. Sen perusteella kohteen korjaukseen haettiin ja saatiinkin avustusta. Itse korjaustyö tehtiin syksyn 2011 aikana. Korjaustyön päätoteuttajina osallistume aitan kohennuksen kaikkiin vaiheisiin hirsitöistä kattamiseen.

Turun seudulle tyypillisen aitan etukatos katettiin päreillä varsinaisen katon tapaan. Kuvat: Antero Lipasti

Aitan rakenne

Salvostyyppinä aitassa on suoranurkka eli jyrkkänurkka. Hirsinen aitta on perustettu hirsirakenteelle, joka nostaa sen irti maasta. Tämä sammakkohirsille nostettu lankkujalka on tehty jykevistä hirsistä veistämällä ja toimii myös hiirilautana. Sisällä ylemmässä kerroksessa on viljalaarit, jotka on salvottu kiinteiksi rakenteiksi hirsiseinien sisään.

Aitta on Turun seudulle tyypilliseen tapaan etukatoksellinen. Katos on etuseinän levyinen, ja se on tuettu sivuseinien pidennettyjen hirsien muodostamilla konsoleilla. Konsoleiden muoto on yksinkertaisen kaareva.

Päädyn räystäsrakenne oli alun perin ratkaisultaan erikoinen: harjan kohdalla se oli ulotettu 18cm pitemmälle kuin lappeen alaosassa. Tällainen ylöspäin lievästi viisto räystäslinja on antanut katolle ryhtiä katsojan silmässä. Laperakenteen muodostavat vuoliaisiin tukeutuvat vaakasuuntaiset haljaspuolikkaat.

Ei vielä kattotöihin…

Aitan suurimmat vauriot olivat katossa: vuotanut pärekatto oli päästänyt vettä myös kattoa peittäviin haljaspuolikkaisiin. Pärekaton päälle on jossain vaiheessa laitettu aaltomaista bitumihuopalevyä. Tämän päälle oli laitettu vielä pressuja.

Ilmeisesti viimeisen siirron yhteydessä katon pohjoislappeen haljaspuolikkaat on ladottu väärään järjestykseen, joten valitettavasti tuo alkuperäinen viisto räystäslinja oli tässä yhteydessä oikaistu.

Katon vaakaräystäät olivat varsin lyhyet. Joko ne ovat olleet aina näin lyhyet tai katon kokoa on muutettu siirtojen yhteydessä. Lyhyet räystää olivat aiheuttaneet sen, että vesisade oli päässyt lahottamaan pohjoisseinän hieman ulospäin pullistunutta hirttä. Lahoa oli myös nurkkasalvoksissa sekä kurkihirren kummassakin päässä. Tarvittiin siis hirsikorjauksia ennen kuin päästiin pärekaton tekoon.

Pohjatyöt ja hankinnat

Vanhojen pärenaulojen päätä vasaroitiin pohjaan ja mahdollisia kuoppia oikaistiin päreillä. Samalla naulattiin kumpaakin päätyyn alhaalta harjalle ulottuvat rivit päreitä, joiden tehtävänä oli suoristaa pärekaton laidat. Tämä tehtiin sen vuoksi, että tuulilautojen päälle ei aiottu laittaa tavanomaisia päällilautoja. Ratkaisua puolsi se, ettei päällilaudan jäänteitä löytynyt vanhasta katteesta, sekä se, että aitan vieressä sijaitseva mänty varistaa neulasiaan pärekaton päälle. Neulaset kertyvät helposti päällilaudan alle ja lahottavat kattoa. Päreiden raaka-aineen on meillä käytetty kuusta, mäntyä ja haapaa - puun saatavuudesta ja perinteestä riippuen. Taitajilla on asiasta oma mielipiteensä, kuten “itse käytetään kuusta ja naapurille tehdään männystä”. Nautelan aitassa päreinä käytetiin noin 40 cm:n mittaisia kuusipäreitä. Päreet tilattiin Puufoorumi- yhdistyksen kautta.

Päreiden ladontamalli katsotiin vanhasta katosta. Perinteisesti pärekatto tehdään kolmin- tai nelinkertaiseksi. Nautelan aitan katosta tuli nelinkertainen etenemän olless noin 10cm. Nauloinan käytettiin ‘kirkkaita’ 4,5 cm:n pituisia nauloja. Käsittelemätön naula ruostuu, mikä helpottaa seuraavien katontekijöiden alku-urakkaa, vanhan pärekaton purkamista - sitten joskus 30 vuoden kuluttua.

Tärkeä ohjuri tehtiin melkein lappeen pituisesta laudasta, johon naulattiin 10 cm leveä, hieman laudanreunan ylitse ulottuva pelti. Ohjurin kumpaakin päähän naulattiin hammastetut laudat, joiden avulla pääterivit saatiin etenemään tasaisesti Lappeen yläosaan iskettiin naula, johon liikuteltava ohjurikokonaisuus tukeutui. Me teimme näin; muita ratkaisumalleja saa vanhoilta pärekattomestareilta tai korjauskirjallisuudesta (mm. Museoviraston korjauskortti KK 19).

Ylin kuva: Vesikatteen kunto ennen korjausta. Päreiden päällä on bitumihuopalevystys. Räystäät ovat liian lyhyet, ja vuotavan pärekaton vuoksi alla olevat rakenteet ovat kärsineet lahovaurioista. Päreiden alusrakenne muodustuu haljaspuolikkaista.

Keskimmäinen kuva: Pärekattoa purettaessa vanhan päreen pituus ja limitys dokumentoitiin, uusi katto tehtiin edeltäjänsä mukaiseksi.

Alin kuva: Ennen päreiden naulausta katon kurkihirren päät paikattiin. Katonpohjan kuopat oikaisiin päreillä. Päätyräystäille laitettiin uudet laudat, mutta päällilautoja ei tähän kattoon laitettu. Lappeen latomisen aloitus: täysimittaisten ‘väärin päin’ olevien pohjapäreiden päälle ladotaan kaksi kerrosta puolikaspäreitä.

Alhaalta alkuun

Räystäälle naulattiin ensin muutamia apupäreitä pitämään ohjuria paikoillaan. Päreiden päät tulivat noin tuuman verran reunimmaisen haljaspuolikkaan yli. Alin kerros ladottiin täysimittaisista päreistä. Päreiden kovera puoli tuli ylöspäin: päreet ladottiin vierekkäin puskuun. Näin ladottuna alimmat rivit tukevat räystästä. Seuraavaksi ladottiin kaksi kerrosta puolikkaiksi lyhennettyjä päreitä vieri viereen siten, että kumpikin kerros peitti alla olevan rivin saumat.

Päällimmäiseksi tähän reunakerrokseen ladottiin rivi täysimittaisia päreitä, nyt limitettyinä noin neljänneksen leveydestään. Tämä kerros, kuten myös kaikki loput kerrokset, ladottiin kupera puoli ylöspäin.

Päreen oikea suuntaus on tärkeää. Jotta sadevesi valuisi mahdollisimman esteettömästi, päreet pitää latoa myötäsukaan. Pärekatosta haaveilevan ei pidä silti pelästyä. Päreiden oikeaa asettelua helpottaa se, että päreen piiloon tarkoitettu yläreuna on tavallisesti merkitty, päät on kastettu väriin. Näin oli Nautelan päreissäkin, merkkiväri näkyy lähikuvassa.

Eestaas ylös asti

Kun räystään reuna oli kunnossa, ohjurikokonaisuutta nostettiin 10 cm ylöspäin. Seuraava kerros päreitä ladottiin siten, että limityksen suunta vaihtui: tämä on meillä yleisempi tapa, mutta paikoin kattoja on ladottu myös yhteen suuntaan.

Aitan katolla edettiin siis vuorokerroksin oikealta vasemmalle ja päinvastoin. Jokainen päre naulattiin yhdellä naulalla suunnilleen pitkän sivun keskeltä, naulan paikka jäi tällöin seuraavan kerroksen alle näkymättömiin.

Lappeen alareunan teko poikkeaa perusladonnasta, samoin yläreunan. Harjaa lähestyessä päreitä täytyy lyhentää kerros kerrokselta, jotta lopputuloksena on yhtenäisen näköinen latomus ja sama kokonaispaksuus kuin muuallakin. Nautelan aitan ylin pärevyöhyke sisälsi valitun rakenteen mukaisesti 4 kerrosta, täysimittaisesta neljäsosamittaiseen. Ne aseteltiin tiukasti puskuun vastakkaisen lappeen päreiden kanssa. Pärekatto viimeisteltiin uusilla pääty- ja harjalaudoilla. Vaikka päre on yksinkertainen tuote, tarvitaan ihmeen paljon työtä ja niksejä ennen kuin se on osa kattoa. Pärekattoa osaakin arvostaa kunnolla vasta sitten, kun sitä on itse päässyt latomaan!

Henna Lintunen ja Antero Lipasti
Artenomit AMK

Ohjurilautaa siirretään etenemän verran reunoissa olevien hammaslautojen avulla. Harjavyöhykkeellä päreitä lyhennettiin sitä mukaa mitä lähemmäksi harjaa tultiin. HArjan suojaksi kiinnitettiin vielä harjalaudat. Päreitä naulaamassa Henna Lintunen.