Pihojen perinnepensaat
Pensaat ovat puutarhan kehys: niillä rajataan alueita, suojataan ja verhotaan, sekä luodaan varjoa ja taustaa muulle kasvillisuudelle. Pensaita voidaan istuttaa ryhmiksi tai yksittäin katseenvangitsijoiksi.
Jalosyreeni ‘Andenken an Ludwig Späth’ herättää huomiota tumman violeteilla kukinnoillaan.
Suosi aikakauden tyylin muokaisia kasveja
Varhaisimmat koristepensaat ovat olleet luonnonlajeja, joita on siirretty omalle pihalle. Tällä tavoin esimerkiksi metsäruusun luonnonoikut, kerrannaiskukkaiset mökin- ja tornionlaaksonruusu, ovat löytäneet tiensä puutarhoihin ja ihmisten sydämiin.
Vasta 1800-luvulla koristekasveja alettiin meillä laajemmin kasvattaa, ja kasveja tuotiin muun muassa Saksasta ja Pietarista. Tämän vuoksi puutarhalajistossamme näkyy itäisen ja läntisen kasviperimän vaikutus. Eri aikakausilla on ollut tyyppilajikasvinsa, joita on ollut saatavilla ja joita on suosittu puutarhasuunnitelmissa.
Talon ja pihan aikakauden mukainen lajisto sopii erityisesti perinteisen pihan peruskasvillisuudeksi, jota sitten voi täydentää uudemmilla mieleisillä kasveilla. Aikakauden mukaiset kasvit sopivat suomalaiseen maisemaan, ja niillä on oma kulttuurihistoriallinen merkityksensä ja arvonsa.
Uuden pihan suunnittelussa perinteiset, meillä pitkään viljellyt ja tänne sopeutuneet kasvit ovat hyvä ja kestävä valinta. FinE-tavaramerkillä varustetut kasvit ovat ilmastollisesti kestäviä, ja suuri osa niistä on perinteisiä, pitkään meillä viljeltyjä.
Kun suosii perinteisiä kasveja, osallistuu myös kasvien geenivarojen säilytystyöhön. Tämä on tärkeää, jotta tulevaisuuden varalle on olemassa kasveja, joiden perimä on pitkään sopeutunut pohjoisiin olosuhteisiin. Näiden ominaisuudet ovat korvaamattomia jalostettaessa uusia kasvilajeja ja etsittäessä kestäviä kasviratkaisuja pihoille ja viheralueille.
Pensailla kukintaa keväästä syksyyn
Pihasyreeni kuuluu suomalaiseen perinnepihaan ja alkukesän tuoksumaailmaan. Pihasyreeni on totuttu mieltämään joko sinilila- tai valkokukkaiseksi, mutta tarjolla alkaa olla uudelleen tuotantoon saatuja vanhoja jalosyreenilajikkeita.
‘Prinse Notger’ kukkii taivaansinisin kukin, joissa on valkoinen silmä. ‘Andeken an Ludwig Späth’ on kukanväriltään tumman sinivioletti, ‘Amoena’ vaaleanpunakukkainen. ‘Mme Lemoine’ ihastuttaa kerrannaisilla valkoisilla kukillaan, ‘Michel Buchner’ puolestaan kerrannaisilla lilanvärisillä kukillaan.
Syreenejä voi käyttää vapaasti kasvavana aidanteena ja yksittäispensaana, tai niistä voi istuttaa syreenimajan. Jos syreeniaidanteen muotoilee keväällä leikkaamalla, saman kesän kukinta menetetään.
Rusokuusaman kukinta on runsas ja näyttävä.
Kaarevaoksainen kellokuusama on melko harvinainen, mutta sen vaaleanpunainen kukkapilvi sopii koristamaan myös perinteistä pihaa.
Kuusamat eivät tällä hetkellä ole suosittuja, mutta niillä olisi paikkansa perinteisen pihan aidanne-, tausta- ja yksittäispensaina. Ruso-, siro- ja huntukuusamat palkitsevat runsaala kukinnalla alkukesästä, ja syksyllä pensaita koristavat punaiset tai oranssit marjat.
Vaatimattomia, kestäviä kuusamia ovat rusokuusamista punakukkainen ‘Sanna’, valkokukkaiset ‘Aleksi’ ja *Poutapilvi’, vaaleanpunainen sirokuusama ‘Sakura’ ja valkokukkainen huntukuusama ‘Dropmore’. Kuusamien koristearvo heikkenee kesän edetessä usein ilmaantuvan härmäsienisaastunnan takia.
Lumipalloheisi ‘Pohjan Neito’ on tuuhea ja näyttävä pensas.
Heisistä luonnovaraista koiranheittä on saatettu istuttaa pihaan, mutta näyttävämpi vaihtoehto on lumipalloheisi tai lumipallopensas, millä nimellä pensas pitkään tunnettiin.
Itäistä kasviperintöä edustava ‘Pohjan Neito’-lumipalloheisi on keskieurooppalaista tyyppiä tuuheampi, kestävämpi ja runsaammin kukkiva. Lumipalloheisi on altis kirvoille, ja siihen saattaa iskeä heisinälvikäs, mutta välttämällä paahteista, kuivaa istutuspaikkaa näitä riesoja pystyy jossain määrin torjumaan. Villaheisi ja kiiltoheisi ovat harvinaisempia kookkaita heisilajeja. Killtoheittä on saatavana ‘Jenkki’-nimisenä.
Neilikkaruusu ‘F.J.Grootendorst’ kukkii pitkään.
Aito juhannusruusu ‘Plena’ kuuluu perinnepihaan.
Mustialanruusuna meillä tunnettu ‘Minette’ sopii kasvatettavaksi pensaana ja säleikköön tuettuna köynnöksenä.
Ruusut kuuluvat suomalaiseen puutarhaan tuoksunsa ja ihanan, vaikka usein lyhytaikaisen kukintansa vuoksi. Pensasruusuista punalehtiruusu, neilikkaruusu, kurtturuusu ja juhannusruusu ovat kaikki perinteisiä.
Aitoa valkoista, kerrannaista juhannusruusua tuskin on menneinä vuosikymmeninä ostettu, vaan se on tuotu juurivesana lapsuudenkodista tai jostain vanhasta pihasta. Nyt sitä voi ostaa suomalaisista puutarhamyymälöistä. Tyyliltään samanlaisia ovat vaaleanpunaiset morsionruusu ‘Juhannusmorsian’, papulanruusu ‘Papula’ ja suviruusu ‘Poppius’.
Kurtturuusulaji on haitallinen ja nyt siis kielletty vieraslaji, mutta sen lajikkeita, tarhakurtturuusuja, voi istuttaa, samoin neilikkaruusuja, jotka nekin sopivat perinnepihaan. Myös ‘Minette’, mustialanruusuna tunnettu, on perinteinen, ihanasti tuoksuva pensasruusu. Valamonruusu ‘Splendens’ ilahduttaa runsaalla kirkkaanpunaisella kukinnallaan.
Kameliajasmikkeen kukissa on hieno tuoksu.
Jasmikkeet kuuluvat perinteiseen puutarhaan keskikesän kukkijoina. Pihajasmike ja kerrannaiskukkainen kameliajasmike hurmaavat tuoksullaan. Näitä kookkaampi hovijasmike sopii vaikkapa vapaasti kasvavaksi aidanteeksi.
Idänvirpiangervo on kestävä ja vaatimaton aidanne- ja ryhmäpensas.
Pensasangervot ovat peruspensaita, mutta nykytrendien mukaan valinta kohdistuu usein eri lajeihin kuin perinteisesti totuttuihin.
Valkokukkaista, alkukesästä kukkivista pensasangervoista suosittiin aiemmin kestäviä ja vaatimattomia taigan- ja idänvirpiangervoja, lumiangervoa tai vähän arempaa, mutta näyttävää kinosangervoa - ryhmissä, aidanteissa ja yksittäin.
Nykyisin norjanangervo ‘Grefsheim’ on lähes täysin syrjäyttänyt edellä mainitut, niitä jonkin verran myöhemmin kukkivat lajit.
Perinnepihoilla soisi käytettävän norjanangervon lisäksi myös muita, perinteisempiä lajeja ja lajikkeita.
Alkukesän valkokukkaiset lajit kukkivat edellisen vuoden versoilla.
Keskikesästä alkaen kukkivien lajien kukinnot kehittyvät saman vuoden versoihin. Näistä toista metriä korkeiksi kasvavat pajuangervot ovat aidanne- ja ryhmäpensaita.
Punakukkainen rusopajuangervo ‘Triumphans’ on voimakkaasti leviävä, hyvin perinteinen lajike. Matalampia punakukkaisia ovat ruusu- ja keijuangervot, valkokukkaisia koivu- ja verhoangervo. Koivuangervo ‘Tor’, loistoangervo ‘Odensala’, kuninkaanangervo ‘Kruunu’ ja tummakeijuangervo ‘Lilly’ ovat hyviä, peittäviä pensaita, jotka sopivat perinnepihaankin.
Hortensioiden kukkaloisto ajoittuu kesän jälkipuoliskolle, jolloin muiden pensaiden kukinta alkaa olla ohi. Tunnetuin ja suosituin on syyshortensia. Sen mahtavia kukintoja saa ihailla pitkään syksyyn. Hortensioissa on muitakin perinteisiin puutarhoihin sopivia lajeja.
Kuutamohortensia ‘Praecox’ on vanha kartanopuistojen pensas, jonka kukinta alkaa jo heinäkuussa. Pensas on suurikokoinen ja pitkäikäinen, ja kukinnot ovat vaatimattomamman näköisiä kuin syyshortensian. Samantyyppinen on uudempi tulokas mustilanhortensia ‘Mustila’. Näitä ei tarvitse leikata vuosittain yhtä voimakkaasti kuin syyshortensiaa näyttävän kukinnon aikaansaamiseksi.
Kultasadepensas on perinteisten puutarhojen laji. Sitä istutetaan yksittäin näyttävien, riippuvien kukintojen vuoksi, vaikka lajin palkohedelmissä kypsyvät siemenet ovat hyvin myrkyllisiä.
Pensaiden lisäksi koristekasveiksi istutetulla marjaomenapuulla ja -pensaalla on paikkansa perinteisellä pihalla.
Punakukkaiset purppuraomenapuut ja valkokukkaiset paratiisiomenapuut ovat tarhaomenapuiden pölyttäjiä, ja niiden pektiinipitoiset hedelmät sopivat säilykkeisiin. Valkokukkaiset ‘Dolgo’ ja ‘Erstaa’ ovat perinteisiä, mutta uudelleen tuotantoon ja tarjolle on saatu myös punakukkaisia, pitkään viljeltyjä lajikkeita. Näistä ‘Cowichan’, ‘Rixi’, ‘Onneli’, ‘Linnanmäki’ ja ‘Eläinmuseo’ ihastuttavat punaisella kukkapilvellään.
Pensaista peittävää ja suojaavaa aitaa
Pensasaitoja ruvettiin käyttämään yleisimmin 1920-luvulla.
Siperianhernepensas oli pitkään suosittu aitapensas, mutta altis härmäsienisaastunnalle. Tyypillinen perinnepensasaita on kasvatettu aitaorapihlajasta, joka hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta on hankala hoidettava piikkisyytensä takia. Helppohoitoisemman pensasaidan voi kasvattaa kiiltotuhkapensaasta, sirotuomipihlajasta tai sinikuusamasta. Kiinnostava vaihtoehto on osittain talvivihreä aitalikusteri, jota tarjottiin 1940-1950-luvuilla aitakasviksi. Laji voisi olla yksi tulevaisuuden pensasaitalajeista myös perinnepihoille.
Kotimainen kuusi leikattuna aitana puolustaa aina paikkaansa perinnepihalla.
Sirkka Juhanoja
Tutkija, Luonnonvarakeskus, FL
Valkokukkainen rotkoheisi ja punainen ruusuorapihlaja Paul’s Scarlet ovat nekin hyviä valintoja pihapiiriin.
Pirkanmaan Suoniemellä sijaitsee Toukolehdon tila. SIlle vuonna 1929 tehdystä puutarhasuunnitelmasta näkyy yksityiskohtaisesti pihaan suunnitellut pensaslajikkeet, joita on kaikkiaan toistakymmentä.
Suunnitelmaan ovat luonnollisesti kuuluneet hyötypuutarha ryyti- ja mansikkamaineen sekä marjapensaat ja hedelmäpuut, mutta kauneus- ja viihtyvyysseikkojakaan ei maatalon pihapiiristä ole unohdettu. Pihaa koristaneet syreenit, ruusut, jasmikkeet ja hortensiat sekä yksi- ja monivuotiset puutarhakukat. Syreenimaja sisäänkäyntiä vastapäätä on ollut tärkeä osanen, samoin vastakkain istuttava pihakeinu.
Nykyään Toukolehdossa kesiään viettävä jäsenemme Ritva Janhunen kertoo, että vaikka puutarhasuunnitelmaa ei aikoinaan toteutettu koko laajudessaan, se on ollut mainio ohjenuora vuosikymmeniä tyhjillään olleen pihapiirin kunnostamisessa.
