Tuumassa 2/2014 käsiteltiin rakennussuojeluesityksen tekemistä. Kyse oli siis alkuneuvoista kiperän asetelman äärellä olijoille, yhdistyksemmehän ei voi olla tukena paikallistuntemusta vaativissa ratkaisuissa. Vuorossa on katsaus kaavoitukseen – samasta syystä, suoran avun korvikkeeksi. Olkoon se ainakin lämmin kädenpuristus kaavamurheisille. Maankäytössä kaikki ei ole niin auvoista kuin lakien, kuntien imagotavoitteiden ja päättäjien ’kivapuheen’ perusteella voisi luulla.

Meillä rakennusperinnöstä välittävillä on herkkyyden taakka. Kohtaamme tilanteita, joissa meille tärkeä rakennus tai ympäristö on vaarassa joutua puretuksi tai sen arvot tuhotuiksi. Ensin tulee suru, sitten harmistus, ja vähitellen syntyy tarve toimia. Ongelmana on usein tämä: tahtoisin tehdä jotain, mutta en tiedä, miten.

Asunnon ostajan silmään osuvat ensimmäiseksi roikkuvat pahvit ja pölyinen pinta. “Kamalat, noi eka veks”, on valitettavan usein kuultu kommentti työmaalla. Sääli, sillä samalla häviää koko talon historian mittainen tarina, joka on tallennettu seinien kerroksiin.

Vanhassa talossa ulko-ovi tai kylmän kuistin ja eteisen välinen ovi saattaa olla ajan saatossa hieman ravistunut eikä välttämättä enää pidättele kylmää yhtä hyvin kuin aiemmin. Samaten ovi saattaa olla vain yksinkertainen, eli eteistila ei alun perin ole ollut varsinaista lämmintä tilaa. Jos eteistilan kuitenkin haluaa lämpimäksi, ei välttämättä tarvitse ryhtyä tuplaoven asentamiseen tai peräti oven vaihtamiseen.

Nautelan museon pihapiirissä on kaksikerroksinen hirsinen vilja-aitta, johon kaiverrettu vuosiluku viittaa rakennusvuoteen 1802. Useaan kertaan siirretty kehikko sekä siirroissa uudelleen tehty vesikate olivat päässeet sen verran huonoon kuntoon, että aittaa ryhdyttiin kunnostamaan.

Suopakuuraus on perinteinen käsittelemättömien puulattioiden hoitomenetelmä, ja se soveltuu sekä uusille että vanhoille pinnoille. Kylmällä vedellä, pellavaöljysuovalla ja kuurausharjalla pesemällä pinnasta saadaan vaalea, kova ja kestävä.

Haluaisimme ottaa vanhan omakotitalon avovintin asuinkäyttöön. Vintille on tarkoitus rakentaa kaksi makuuhuonetta ja pieni aulatila. Kuinka ulkoseinien ja katon eristäminen tulisi tehdä? Ulkokatteena on sementtitiili, jonka alla on vanha pärekatto. Mitä nykyiset rakennusmääräykset vaativat?

Keittomaalin mainiot ominaisuudet tuntevat kaikki - se on hengittävää, hyvin peittävää, helposti siveltävää ja vieläpä edullista. Muuten niin täydellisen maalin ongelmana on kuitenkin home. Tuo mustapilkkuinen mieliharmi ilmaantuu maalatulle pinnalle pahimmillaan parissa vuodessa.

Kellarin seinät olivat tummuneet vuosikymmenten saatossa ja kaipasivat kipeästi kalkitusta. Pikainen kierros alueen maalikaupoissa osoitti, että kalkkimaalin metsästys oli hankalaa. Sen hintakin oli muun remontin rasittamalle kukkarolle turhan suolainen. Niinpä päätimme selvittää, miten kalkkimaalia voisi tehdä itse.

Tyydytkö siihen, että autosi korjataan muovilla? Jos näin on, olet varmasti yhtä tyytyväinen valitessasi vesiohenteisen akryyli aalin tai alkydimaalin kauniin vanhan talosi suojaksi.

Daalia-asia on nyt ilmassa, daaliat koukuttavat, aivan kuten pelargoniat vähän aikaa sitten! Nehän eivät ole vielä nousseet maasta puutarhan komistuksiksi, mutta aiheeseen törmää puutarhalehdissä, nettisivuilla ja kirjakaupassa! Ruotsissa on jo oikein daaliaseurakin. Mistä tämä muotiaalto ja -ilmiö?

Restauroija Riikka Nevala löysi keittiön ennen kotia. Ystävänsä vinkistä hän tutustui nettihuutokaupan myynti-ilmoitukseen ja innostui näkemästään: tarjolla oli 1950-luvun puurunkoinen keittiökaapisto pyörivine maustehyllyineen ja lusikkalaatikoineen.

Vanhan talon asukkaat eivät kuulu samaan heimoon, vaan jokaisella on oma taustansa. Olen kuitenkin karkea ja niputan heidät kymmeneen karsinaan. Aineistoni on syntynyt vuosien varrella sekä sisustuskirjoja ja -lehtiä selaamalla että ’in vivo’ – tarkkailemalla kanssaeläjiä ja tutkiskelemalla itseäni.

Vanhojen rakennusten kanssa tekemissä olevat kohtaavat väistämättä kysymyksen puun laadusta. Vanhan rakennusosan tilalle tai korjaukseen on vaikea löytää vastaavan laatuista puutavaraa. Nuo rakennukset kertovatkin nykyistä laajemmasta puumateriaalin tuntemuksesta.

Sammal lienee tutuimpia rakennusmateriaaleja, mutta sen käyttö on unohtunut yllättävän nopeasti. Sammalella on kuitenkin paljon hyviä ominaisuuksia, joiden vuoksi se puolustaa paikkaansa nykyrakentamisessakin.

Miten menetellään maalauksessa, kun on hankittu vanhaan taloon leveät, profiloidut ovi- ja ikkunalistat? Missä vaiheessa ja miten listat siis kannattaa maalata?

Lämmitysohjeita ja tulisijapiirustuksia on tarjolla paljonkin, mutta savupiipun hoito ja huolto on jätetty paljolti huomiotta. Nuohooja käy kerran vuodessa, jos silloinkaan, ja se tuntuu rauhoittavalta. Nuohoojan odotetaan kertovan, pitääkö kalliita korjauksia tehdä.

Vanhan talon ostaja saa hankintansa lisäksi talolleen kultareunuksen tai murheenkryynin: pihan ja puutarhan. Alku voi olla todella hankala ja täynnä kysymysmerkkejä. Vanhan talon uudisasukas voi aloittaa seikkailun aivan alusta, mutta helpomman tien kulkijat ottavat oppia muilta.

Savirakentamisopit saapuivat Ruotsi-Suomeen 1700-luvulla ja savirakennusten puolesta propagoitiin muun muassa metsien säästämiseksi. Savirakentamisohjeita on julkaistu eri aikoina lehdissä ja rakentamisoppaissa. Maamies – lehdessä vuonna 1878 julkaistiin seikkaperäinen työohje massiivisavirakentamiseen, ”Rakennuksista saviruukki-seinillä”.

Tarkoittaako energia- ja ilmanvaihtovaatimukset sitä, että Suomessa hallitseva säännöstö estää oikean hirsitalon rakentamista? Tuskinpa! Näin ei ainakaan saisi olla. Ilman tuhansien vuosien vanhaa hirsirakentamisen perinnettä emme olisi selvinneet täällä pohjoisella leveysasteella.